22. syyskuuta 2013

Mustaa, karvaista ja makeaa.

Perjantaina reissasin Virojoelle emon luokse.
(Mainittakoot täällä että SNY-ringin emo olkoot blokissani SNY-emo, jos asiasta pitää mainita.
Emo on oma äitini.)

Kilkuteltiin kilpaa siinä emon ja kummin kanssa käsitöitä.
Oman haalarin sainkin siihen mallille, että pitäisi aloittaa hihat.
Käytiin myös mökillä (sitten kesän alun sielläkin käymään).

Kaikkea jännää sitä onkin tapahtunut välillä Kotka-Virojoki.
Tehdään tietöitä, Haminassa ei möllöttänyt se ruma lautakyhäelmä enään ja torin viereenkin on ilmestynyt lisää seiniä sitten viimeisen kerran.
Taksitkin olivat parkilla vaihtuneet, mutta ihmiset oli samat.

Kotkan aamupäivän auringossa haalarin alku näyttää tältä.

Virojoella meille naisille piti seuraa tällainen mustakarvainen nappisilmä.
Tästä karvakuonosta tuli meitsin BFF.
Ainakin sillä kertaa.

Helsinkiin startattiin 07:30 ja päivä siinä melkein vierähti.

Lankamaailmasta tarttui vain tämän verran lankaa (pitääkin spämmätä tämä kaikkiin naamakirjan käsitöistä kertoviin ryhmiin, niinkuin niissä on ollut tapana.)
Nuo kolme tuolla vasemmassa yläkulmassa on sellaisia kaupan päälle tulleita, kun osti tietyllä määrällä lankaa. _niitä_ huivilankoja.
Tästä puuttuu myös silmukkamerkit, jotka olikin ainoat mitkä oli tarkoitus ostaakkin.
Rupesi vain tuota haalaria neuloessa ärsyttämään joka toiselle rivilli kylvetyt hakaneulat jotka kilisi ja kolisi.

Brunbergiltä sitten tarttui vähän jos kaikkea.
Herralle suukkoja sekä muuta namia, itselle tryffeleitä.
Ennen tätä käytiin Vallilan outletissa ja Halvan myymälässä.
Vallilan jätin suosiolla shoppailematta, vaikka kaikkea ihanaa siellä olisi ollut.
Halvan myymälästä lähti sitten vähän lakua mukaan - itselle ja herra Jiille.
Tämä pussi muuten tuoksui aika hyvin! :D



Bussimatkalla taiteilin sitten Jussin kanssa, en tahtonut ruveta puuhastesteleen siellä tuon haalarin kanssa - piti olla jotakin helppoa että pystyi välillä keskittymään tiehen sekä maisemiin.
Jussia en ole aiemmin neulonut, mutta pakko sanoa että kyllä tämä ihan kivaa minun käsiini.
Nam!

Nyt pitää jatkaa elämän opettelua näiden silmälasien kanssa, paluu arkeen tapahtuu iltavuoron muodossa.
Väsyttäisi kyllä, minkäs teet - pitäähän sitä lankarahat jotenkin tienata ;)

- Sari

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti