11. toukokuuta 2014

Se tunne jolla ei ole nimeä.


Tänään tuli sellainen lämmin tunne ja mieli korkeaksi kun huomasin, ettei neuletakissa ole enään paljoa tekemistä!
Odotan nimeltään tiistaihin, että pääsen Kuppikissalla sovittamaan tätä ja katsomaan onko niskan kaulus tarpeeksi pitkä - niskassa siis ainoat langanpätkät. Sitten voikin iskeä nappia kiinni ja kiristää löysiä silmukoita, jolloin työstä tulee takaisen ja siisti.

Tiedätteks työ tän tunteen? 

Hyväksi mielen vielä lämmitti työn punnitus ennen nappien kiinnitys, ehkä minulla on mahdollisuus vielä lankalaihiksen osalta päästä miinuksille mutta ei kuitenkaan ehkä siihen kolmeen kiloon joka oli alunperin tarkoitus. Tämä työ antoi kyllä hyvän loven miinukseen, kun noita isoja plussia on melkein joka kuukausi kertynyt. Ahkerasti vain lopun kuuta, ehkäpä tulee toukokuussa aikaiseksi isoin neulottu miinus!

Sain toiselta työtoverilta jonkinsortin työtilausta jo. Oli nähnyt tämän työn naamakirjassa. Sanoi miettivänsä ja tuovansa minulle listaa, hah! :D
En tiedä tahtoisinko heti perään aloittaa toista samanlaista projektia, mutta ei ole pois suljettu kokonaan etten jossain välissä tällaiseen isoon taas puikkojani tunkisi. Ehdotettu tuubihuivi kuulostaa tähän väliin tilaustöihin paremmalta, en olekkaan sellaistakaan vielä tehnyt!

Tästä työstä vielä lisää myöhemmin.

Hämärtyvää äitienpäivää täältä minulta! :)

4 kommenttia :

  1. Jep, tuo mahtava fiilis on se, minkä saa ku on saanu tehtyy ite omilla käsillään jotaki, mistä on ylpee ja mihi on tyytyväinen :) Yks parhaimmist fiiliksistä mitä ihmine voi saaha! Ja noin hyvän olon saa niinkin pienestä asiasta ku käsitöistä :)

    VastaaPoista
  2. Tuo on ihana tunne! Siinä voi sitten märehtiä ihanasti päivän tai pari :) Okei, märehtiä on vähän huono sana, parempi vois olla piehtaroida, kieriä tai leijailla :) (Ja hieno se on takkikin!)

    VastaaPoista