22. marraskuuta 2014

Savuavan Singerin muistolle.

Joskus 2012 kesällä/syksyllä isi löysi minulle jostain vanhan Singerin jonka savuavasta polkimesta olen joskus lukijoille kertonut ja  kuvaakin ottanut myöhemmin.
En uskaltanut sen ensimmäisen savuavan kerran jälkeen koskea Singeriin, vaan annoin sen majailla naulakon alla kotelossaan.

Keväällä tai kesällä äiti sitten soitti, että on ostanut 5eurolla ompelukoneen jostain paikalliselta hetkellisesti pystyyn pistetyltä kirpputorilta. Oli koeajanut ja kokenut toimivaksi peliksi.

TÄNNE VAAN! VIE VANHA POIS!




Olen aina jännittänyt ompelukoneella ajelua. Pylväsporakone, sirkkeli ja kolvit pysyy ehkä paremmin kädessä, kun peruskoulun puutöissä vietin. Ompelupelkoa ei parantanut vanha savuava ja itsestään eteenpäin hurrutteleva Singer. Onneksi äiti vei sen pois.

En ole vielä tätä Brotherin tapausta tutkinut, mutta näyttää vähän kivemmalta kuin Singer. Pitää yrittää löytää netistä tietoa, että mikä namiska meinaa mitäkin (paitsi toi kuvassa oikealla yläkulmassa oleva säätää mimmosta tikkiä tulee!)
Ehkä eniten jännittää tai pelottaa puolaaminen ja se miten hitossa se tuonne alas väsätään. Hyvänä kakkosena tulee tuo langan pujotus.

Ideoitahan sitä olisi hurrutella vaikka sekä mitä, eka pitää kerätä rohkeutta tuon välineen kanssa.

Kovasti nyt neulotaan joulupukin apulaisena täällä, valmista on tullut mutta eihän niitä tänne voi laittaa kun suvun urkkivat silmäparit ne kuitenkin bongaavat.
Ne nähkäämme sitten joulukuussa, ehkä jo ennen sitä jos saisi jotain muutakin neulottua!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti