22. elokuuta 2015

Mistä minä sain alkuni?

Tai oikeastaan Lankahelvetin Henna tahtoi tietää miten blogini sai alkuni, kukat ja mehiläiset saavat jäädä.


Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), tulevat tässä.

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. 



Syttyi taivaalla kirkas tähti..
Oikeasti oli synkkä ja myrskyinen (ehkä) kesäkuun 18 päivä vuonna 2012, kun se tänne taas tuli. Nimeltään Kapteenilla näki silloin päivänvalon!
Olin aiemmin blogannut "kapteenin hytissä" takana, josta ei netistä nopealla katsauksella löydy mitään. Rehellisiä jos ollaan niin ei mitään muistikuvaa mitä siellä kirjoittelin, varmaan jotakin teiniangstia ja yrittelin etsiä "itseäni" blogien parissa. Tätä ennenkin olin jo livejournalin puolella teininpinä vuosina lärpätellyt.

Kapteenilla tarinat alkaa 18.6.2012 jolloin esittelin itseni ja melkein heti alkaa se alamäki. Blogin alussa oli alaluokkaisia kamerakuvia, tyhjäpäisiä blogipäivityksiä ja ei päätä eikä häntää missään.
Olen varmasti poistanut jossain välissä turhia päivityksiä, kun joskus pelkäsin kuvatilan loppuvan. Ja tuolloin alkujaan ei blogilla ollut oikein mitään tiettyä "pääjuttua", sieltä alusta löytyy paljon kuvia kun kasvattelin omaa väriä hiuksiin ja tuskailin lähihoitajaksi lukiessani.


Jokunen vuosi oli ehkä siitä, kun neuloin ensimmäiset sukkani. Tämän jälkeen oli jokunen tovi offia, kun jälleen opintojen keskellä kärpänen puraisi ja blogissa alkoi näkyä enemmän kuvia käsitöistä.
Nämä lapaset ovat marraskuulta 2012, vihasin jo tuolloin peukalon neulomista ja ehkä tuolta tyvestä voi bongata merkkejä väkivaltaisuudestani sitä kohtaan. Nykyään teen myös kären kavennuksen eri tavalla :) Tykkäsin tästä langasta, itse olin värjännyt elintarvikevärillä opiskeluiden ohella. Noh, eihän tuo väri noin nättinä enään noissa ole.

Blogin alussa pystyy laittaan merkille, ettei käynyt pienessä mielessäkään kuvata vaikka maastossa raajoja käyttäen. Nöyp, ikkunalaudalla!

Sitten jossakin vinksahti tossa 2013 puolella, joistakin kuvista voi jo päätellä että jotakin käryä alkaa olemaan.

Blogin kautta on tullut kyllä tutustuttua moniin ihmisiin, mutta oikeastaan Facebookin puolelle on löytynyt 2 ihmistä (1 nimeltään poisti kavereista, niisk! <'3) - Instagramin puolella puolestaan seuraan sitten useampaa oikein mielellään. Mie nyt vaan oon tämmöin että kaveerata tahtoisin, mutta ei uskalla pistää kaveripyyntöä ja sitten jo monet poistaakin kavereista kun en muista olla aktiivinen :<

vai oliko se kenties pyrstötähti?

Kyllä uskon että Kapteenilla on tulevaisuutta, toivottavasti valoisa sellainen ja eihän tässä ole kuin syyntä ylöspäin! Lankasataman kanssa menossa vielä yhteistyö, kunhan saan vielä yhden kerän puikoille (pitäisi vyyhti saada kerälle, iik se on aina niin pelttava operaatio :< ) ja kunhan tästä saa niskasta kiinni, niin jälleen kovasti alkaa kerääntyneitä kuvia tulemaan!

Tämä piisamirotta ei aio istua täytekakun päälle!

Instragramissa kapteenilla --> siellä vilahtelee aina välillä mitä puikoilla vilisee.




2 kommenttia :

  1. Mukava tietää siun blogin tarina.

    VastaaPoista
  2. Tää oli kiva! Aiheutti myös tarpeen neuloa lapaset. Kiitos siitä, tämän aamun oonkin pohtinut, että mitä sitä aloittaisi. Kaikki keskeneräiset vaativat katsekontaktia. (:

    VastaaPoista