Minulla on jo monta vuotta ollut suuri rakkaus kasveja kohtaan.
Se taisi olla alku sellainen, että äidin saintpauloista otin pistokkaita itselleni multaan ja siitä se kaikki sitten lähti eteenpäin kasvien tuleminen taloon.
Vielä äidin kanssa asuessa yhdessä huoneeni oli kuin viidakko, niitä kasveja oli kaikkialla minne suinkin niitä pystyi laittamaan.
Kun muutin 2009 syksyllä omilleni kasvoi viidakkoni taas.
Tuolloin myös tuli selville monien mutkien kautta, etkä mitkä kasveita ei pärjää minulla.
(muratti ja liisantyyny mm.)
Muuttaessani Kotkaan 2010 joulukuussa jouduin luopumaan monesta kasvistani, tällöin ne lähtivät erään tuttavani matkaan.
Muuttomatkalla uuteen kotiin useampi kasvi otti nokkiinsa.
mm. limoviikuna pudotti paljon lehtiä. Se ei koskaan kasvattanut samaa määrää takaisin.
Vielä uuteen asuntoon muuttaessa Kotkassa minulla oli kasveja, mutta ajan myötä niitä on tästä lähtenyt ja tullut muutamia lisää. Aika verottaa.
Toissapäivänä heitin tuon kovia kokeneen ja useamman vuoden minulla olleen limoviikunan pois.
Se ei ollut ollut moneen hetkeen kaunis, se on vain tuottanut minulle siivottavaa pudottaessaan lehtiä.
Myös kultaköynnös tuli tiensä päähän, lehdet alkoivat ruskettua ja näyttää rumilta.
Kovasti yritän pitää rahapuustani kiinni kynsin ja hampain, vaikka toiselta puolelta onkin pari oksaa kuivettunut ja katkennut (!!!). Ostin sille kaverin, sellaisen pitkulaisen rahapuun.
Jii tappoi kesällä kiinanruusuni josta olin ylpeä, se oli kuivanut kasaan vaikka herra väittikin kaikkien kasvien olevan elossa. Kiinanruusu koki sitten miten terävät ovat sakseni, latvoin sen.
Toivottavasti se toipuu ja lähtee kasvattamaan komeita oksia.
Myös valko-vihreä kihararönsy voisi kasvaa kokoa ja näköä, voisi tehdä vauvoja.
Pitäisikö se saada isompaan ruukkuun, vai puhua sille kenties enemmän?
Kaktustani ei mikään tapa, ei sitä haittaa vaikka olisi useamman viikon ilman huomiota.
No se kyllä on. Se kuuluu kyllä kaktuksen tapoihin. Ei se pienestä suutu.
Kasvillinen viidakkoni ei ole enään niiin iso, kun se on joskus ollut.
On kuitenkin vielä monia kasveja joista ette tiedä, ehkä joskus.
Ne voivat ihan hyvin, toiset sinnittelee ja toiset ovat kovia kuin kivi - ankaria.
- Viidakon Sari
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti