Pappi lukkari talonpoika vakooja

Olen jo pitkään halunnut nähdä kyseisen elokuvan, ehkä siitä syystä että tässä esiintyy Gary Oldman - tuo ihanan ihana Sirius HP elokuvista.

No miten elokuvan näin? Asiaa valkaisee ehkä eilinen FB:n tilapäivitys.

allekirjoittaneen järjenjuoksu - katsoin 2tuntia elokuvaa josta en tajunnut mitään. Siinä oli venäläisiä, ukrainasta ja nää ite tais olla brittejä. Yks äijä ammuttiin aluksi, mutta lopulta se olikin elossa. Sitten sitä kidutettiin ja se tappo pöllön. Gary Oldman oli ilman viiksiä ja se yks tyyppi tais olla homo. Ehkä. Lopuksi tää pöllön tappanut ampui Colin Firthin ja kaikki pahat tyypit katos yllättäen.
Ja kaiken kukkuraksi iltalehti on arvostellut tämän elokuvan viidellä tähdellä.

En tajunnut elokuvasta siis hölynpölyä ja myöhemmin luin myös tämän elokuvan olevan trilleri.

Ai, en mie huomannut.

Jii sanoikin että minun ehkä parasta pysytellä vain Totorossa.

Tai sitten pelkästään skipata kaikki elokuvat jotka mainitaan olevan trilleri, koska draamoja ymmärrän ja samaan kategoriaan menee myös tämäkin elokuva.

Mitäs elokuvia teillä on katsottu ja lopuksi tajuttu, ettei tajunnut koko elokuvasta hölynpölyä?

- Sari

eilen tehty.

tai oikeastaan vähän pidemmällä skaalalla tehtyä käsitöitä on iso liuta valmiina odottamassa päättelyä.

miksi se homma onkaan niin tylsää?

Niistä piti tulla villasukat, no niistä tuli säärystimet.

Mikäs tilanne teillä on rakkaat lukijat?

ps.muistakaa kilpailu!

päättötyön pauloissa.

Se siis on alkanut, opinnäytetyö.

Olin jo alkaen sitä mieltä etten tahdo tehdä mitään toimintaa sisältävää ont:tä, mutta se mistä lopulta sen tekisin muotoutui vasta ensimmäisellä tunnilla jolloin käsiteltiin 'virallisesti' asiaa.

Olin miettinyt aihetta saattohoidosta - sen kuitenkin kumosi ihon sairaudet.

Sain kaveriksi yhden luokkalaisen mikä tekee hommasta kivempaa, kaksin aina kivempi!

Karsimme rankalla kädellä sisältöä ja tällä hetkellä siihen on ainankin tulossa tekstiä Ruususta sekä Psoriasiksesta. Itsellä työn alla ruusu ja luokkalaisella Psori.

Ja kun nämä ovat tehdy varmaan nappaamme vielä muutaman aiheen.

Aihe on sellainen mistä olen itse kiinnostunut, joten sen tekeminenkin ei tuota harmaita hiuksia (ainakaan niin paljoa kuin tekisi aiheesta josta ei piittaisi.)

Word ei ole lähin ystäväni, joskus menee siihen hermo kun se ei tottele niinkuin haluaisin - vaikka olenkin suorittanut kaikenmaailman jutut kauppiksessa noihin ohjelmiin.

kih.

Onko kenelläkään muulla päättötyöt menossa? :)

- Sari

punatukan mukit!

punatukka arvoo blogissansa muumimukeja, sellaisia emalisia!

Käy sinäkin vinkkaamassa innostuksesi mukeja kohtaan, niin olet mukana arvonnassa.

Kyllä teidänkin kaappeihin mahtuu muutama muumi :)

- Sari

Aristoteleen kantapää

Ollaan useampi päivä mietitty luokkalaisten kanssa miten tehdä villasukkaan kantapää.

Meidän luokalla on nytten villiintynyt joukko sellaisia, jotka eivät ole eläissään tehneet villasukkia.

Joten kantapää saattaisi olla se lopullinen ongelma neuloessa.

Mutta mitäs sitten kun luokassa on neuvojissa eri menetelmiä?

Tutkin tuossa maanantaina omia ekoja villasukkiani jotka tein tuossa vuonna 2009/2010.

Niissä näyttäisi olevan niinsanottu yksinkertainen kantapää. Neulottu pelkkää suoraa koko kantalappu.

Ymmärrän siis jo aloittajana tekee tuollaisen kantapään, itse kuulun niihin jotka tekee vahvistetun kantapään.

Isompi ihmetys ja kummastus syntyy, että montako puikkoa siellä kantapäätä tehdessä on.

Allekirjoittaneella on työssä kokoajan kiinni 4 puikkoa, eli myös siitä kantalapusta löytyy 2 kappaletta.

Miksikö? Kaipa minut on opetettu siihen, nyt myöhemmin asiaa enemmän ajatellen huomasin miten helppoa se siten on loppupeleissä.

Kun kantapää on saanut lopullisen muotonsa ja kantapään puikolla on jäänyt määrä X silmukoita on siitä helppoa matkalta varrelta poimia oikea määrä niitä takaisin puikoille.

Jos minulta tultaisiin pyytämään apua sellaisen kantapään teossa missä on käytössä vain yksi puikko, voisin samantien käännyttää tämän. En osaisi.

Miten sinä teet kantapään villasukkaan?

- Sari

punapäät tekee -

Minulta on viime aikoina kysytty värjäänkö hiukseni itse vai käynkö kampaajalla, kun on näin punaiset hiukset.

Totuushan on se etten ole värjännyt hiuksia ties mihin aikaan, tarkoituksena siis kasvattaa oma väri takaisin harjakseen - oliskohan jo vuoden tekosia. 

Mutta silloin kun liikuin tällä värillä

Oli kyseessä Schwarzkophin Live hiusväri, ihan kaupan hyllyltä ostettu.

Mitäå kirkkaampi sen parempi.

täältä

Minulla on vakio kampaaja jolla käyn kotikulmillani, en ole varmaan muualla ikinä hiuksia näyttänytkään.

Täältä ei kumminkaan sinne ihan noin vain lähetä kun juurikasvu alkaa puskea, eikä se mitään

osaan värjätä omat hiukset ilman että puoli kylppäriä tai otsaa on punaisena.

Käynnissä kyllä nyt on oman värin kasvatus samalla, kun kasvatan hiuksista tasapitkiä sivusiilin jäljiltä.

hiljaa hyvä tulee!

- Sari

mitäs minä arpoisin?

Hienosti lukijoiden määrä kasvaa täällä, kiitoksia siitä!

Kun lähteet tällä hetkellä tarkastelemaan lukijoitani tarkemmin.

5 heistä olen nähnyt livenä

10 tunnen heistä on facebookissa kaverina

4 aivan vierasta

1 poika

1 käly

1 samassa työpaikassa ollut

1 serkun anoppi

2 tiedän olevan pieni lapsi kotona

7 heidän omaa blogiansa luen.

Tuoassa olen jo pitkän aikaa haaveillut arvonnasta blogissani, jo aiemman blogini aikana.

Ja miten monia arvontoja on tullut blogeissa vastaan, vaikka itse henkilökohtaisesti olenkin osallistunut vissiin vain yhteen.

Lopulta keksin että tämä blogini painottuu aika rankasti käsitöihin, joten eiköhän arvontakin olisi sellaiseen liittyvä - tietysti!

Elikkäs!

Kunhan blogini saavuttaa lukijamäärän numero kolmekymmentä (30) pistän pystyyn arvonnan jossa on jaossa kaksikin palkintoa!

1. Aranzi Aronzo - Söpöt huopamaskot.

Tämä suloinen pikku kirja sisältää 28 erilaista maskottia aina autoista pupuihin, pingviineihin sekä kaikkiin aakkosiin! 

Kirjassa kerrotaan mitä tekijä tarvitsee tehdäkseen maskotteja, sekä mitä tarvikkeita tarvitsee juuri vaikka pupua tehtäessä.

Tykästyin itse tähän kirjaan, koska olen ollut lasten leireillä isosena sekä myös kerhonohjaajana seurakunnalla - joten askartelu on tuttua.

2. viisi eri muovista ja värikästä sukkapuikkoa (Novita) sekä 2 kerää Novitan Rose mohair-lankaa, valkoisena.

Mohairista voit neuloa tai virkata itsellesi (tai jollekin toiselle)vaikka pörröisen kaulahuivin!

Likaista vettä, pitkä pudotus.

Suunnittelin tuossa jokunen tovi sitten, että arkisin tulisi päivitystä puoli kymmenelta aamuisin ja viikonloppuisin samaan aikaan aamusta - sekä illalla puoli yhdeksän.

No tämän lauantain ilta puuttui, koska täällä suunnalla ei ole mikään parhain tilanne netin kanssa.

Mutta yritetään parantaa tapamme! Minä sekä netti. :)
Myös työn alla oleva opinnäyttötyö ei helpota tilannetta ollenkaan.

Meiltä on loppunut jokunen viikko sitten julkisivuremontti, muovit sekä telineet ovat hävinneet.
Eilen sitten katselin kun ulkona paistoi aurinko että onpas likaiset ikkunat.
Tartuin haasteeseen taistella noita ikkunoita vastaan, kun pyykkituvassa pyöri pyykit ja ulkona oli hurja tuuli.
Mutta koska olin päättänyt pestä ne niin varmasti pesisinkiin.
Ja voi hyi kun olivatkin likaiset nuo ikkunat!
Olisivatkohan ne olleet edes mitenkään likaiset, jos ei tuota remonttia olisi ollut.

Tehdäänkö teillä mitään syksyisiä siivoilua?

Itse kaipaan Virojoen kämppääni jossa oli takapihalla paljon tilaa tamppailla petivaatteita ja pistää etupihan kaiteelle matot tuulettumaan tamppaamisen jälkeen.
Eikä ikkunoitakaan pestessä pelännyt, että tippuisi maahan.
MUTTA ehkä tässä vielä sen vuoden kestää olla.

Ompelukone jyskyttää.

Odotellen yhä niitä sateita, että voin ottaa nuo hait käyttöön ja kävellä ulkona ilman että tarvitsisi pelätä varpaiden kastumista sekä tätä myöten kipeyttä!

Eilen kyllä tuli pariin otteeseen vettä siihen tahtiin, että olisinkin voinut pistää ne jalkaan ja kirmata ulos.

Mutta koska nuo ovat kokoa 42, ei minulla mahdu sinne väliin 'normaalista' langasta tehnyt terukkaat. Siis jostakin 7 veljeksestä tehdyt. Päätin siis kaivella vähän lankalaatikoita katsoen mitä siellä olisi tarjolla.

Löysin sieltä Nallen kukkaketo kielo - lankaa.

Aloittelin niiden tekemisen jo keskiviikkona, mutta torstaina sitten ne kokivat purkamisen koska kaikesta tuli vähän liian kapoista. Jo perjantaina sitten aloittelin uudelleen ja tuossa äsken sain valmiiksi jo toisen parin - toivottavasti viimeistään tiistaina on myös pari tälle.

Onhan tässä myös vähän päälle viikossa valmistunut parit lapsille mahtuvat sukat, pikkuinen pipo ja vissiin taisin tehdä Jiin melkein 2metriä pitkän kaulaliinankin loppuun.

Kyllähän tätä hissukseen aina jotakin tekee.

Isi kävi korjaamassa perjantaian tuota ompelukonetta, eikä eilen ainakaan kun sillä hurruttelin tapahtunut mitään järisyttävää - muutakuin että se ompeli kuin unelma.

Mitä nyt jyskyttää kuin höyryveturi - pieniä vikoja.

Pitänee vain harjoitella tässä joku kaunis päivä puolaaminen, niin pääsen toteuttamaan ensimmäisen tekeleen - sen neulatyynyn sisuksen sekä patalapun!

Pienessä mielessä on nimeltään jo mietitty millaisen patalapun haluan sillä ommella, kerron siitä teille sitten myöhemmin! Ehkä. (jos se onnistuu)

Onko teillä lukijoilla kellään vanhaa ompelukonetta?

hai!

Viime talvi oli mitä oli, kävelin vielä joulukuussa kouluun vesisateessa ja myöhemmin loskassa.

Ja nyt syksyn tullen sekä sateiden huomasin ettei tennarinini ole ne mitkään parhaimmat pieksun moiseen säähän. Jo 100metriä ulkona moisessa säässä rämpiessa oli varpaat ihan jäässä - eikä tunnillakaan ole kivaa istua jos sukat ovat märät.

Tiistaina lähdettiin Jiin kanssa Pasaatiin ruokaostoksille, mutta samalla poikettiin kirjakaupassa sekä Sokoksessa. Mieleeni juolahti että kumpparit voisi olla kova sana.

No sieltä sitten tarttui vissiin tuotantovirheiset tms. hai-kumisaappaat mukaan 50% hintaan!

Tosin väri nyt ei ole sellainen mitä minulle ensimmäiseksi miettisi.

Mutta sillä ei ollut väliä kun hinta oli kohdillaan ja ne mahtuivat jalkaan!

Mikä hassuinta, kokoa 42!

Näissä on ilo kävellä sateella!

 ♥ Sari

Paralymppialaiset!

Mikähän ilta se oli, kun telkkarista ei tullut mitään muuta niin katsoin koosteen paralympialaisista.

Siinä kolmessa vartissa näytettiin mm. koripalloa, peppupalloa sekä pyörätuolikelauksia.

Erityisesti itsellä nousi onnellisuus pintaan kun koosteessa näytettiin Boccia.

Boccia, missä eri vammaiset naiset ja miehet kilpailivat toisiaan vastaan.

Hymyni oli korvissa - iloitsin heidän kanssa.

Siinä sadattelin Teijalle samalla miten kovasti tahtoisin nähdä näitä kisoja, miten ne ovat arvokkaampia ja kilpailijat näyttävät onnellisuutensa ihanalla tapaa.

En tiedä johtuuko tämä ammatistani johon valmistun keväällä vai mistä.

Miten kovasti tahtoisin valvoa pitkälle yöhön myös heidän parissa.

Voin sanoa että paljon mielummin katsoisin vaikka näkövammaisten jalkapalloa - kuin oikeata, pyörätuolikoripalloa - kuin oikeata.

Mikä tasa-arvo.

♥ Sari

"savun hälvennettyä tarkista kytkentä"

Heipä vaan kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille!
Tänne onkin tullut neljä uutta, mutta jo aiemmin kuin viikonlopun hiljaisuudessani.

Mutta mitäpäs minä nyt sitten viikonloppuna tein muka?

Emo kävi sunnuntaina tuomassa Jiille tietokoneensa huoltoon, koska muistaakseni Farmvilleen ei päästy.
Köh.
Samalla reissulla emo oli tuonut minulle pienen laatikollisen lankoja mammalta, olin aiemmin sanonut että en pääse ompeleen ennenkuin hankin lankoja.
Pujottelin innostuneena ja uteliaana hieman kieli keskellä suuta elämäni ensimmäistä kertaa lankaa ompelukoneeseen - voin sanoa että vähän jännää oli!
Kysyin emolta olivatko ne oikein - kun olin saanut työn tehty.
"No kohtahan sie sen näet"
Jännitti.
Painoin hiljaa poljinta pienellä lakanan palalla.
SE OMPELI.

Neula ei katkennut.
Lanka ei mennyt solmuun
Se kangas liikkui.

Emo kaivoi puhelinta esille ajatuksella "tästä pitää ottaa kuva!"

Onnellisuus oli huipussaan ja hymy oli varmaan samanlainen kuin irvikissalla.
Äkkiä rupesi kone ajamaan omia menoa, naureskelin vain emolle isin sanoneen koneen tekevän niin.
En huolestunut asiasta vasta, kun huomasin tuon polkimen/paininjalan/kaasun jostain rakosesta puski savua.
Paniikki.
Hätä.
MEIDEI.

Sähköt pois, töpseli irti ja tilanteen tutkinta.

Aika äkkiä loppui Sarin ompelu ja kone lähti samana päivänä vielä emon mukaan, isi pääsisi tutkimaan tuota seuraavana päivänä.
Lauantaina sitten sainkin emolta puhelun "täällä myö hurrutellaan eikä mitään savua näy".
No eipä tietysti, vain miulla :(

Mutta tiistaina sainkin koneen takaisin eikä pienen kokeilun myötä mitään savua ollut havaittavissa.
JEE!
//muoks: samana iltana kokeiltu jälleen ja meno on sama.
:(

Katsotaan miten tämän kaverin kanssa menee jatko!

Sari