Sukuvika on se kun suksi ei luista.

Monella käsityöläisellä on varmasti sama fiilis tai tilanne, kuin minulla ollut tämä päivä.

Oon päivän työstänyt tuota A joka loppuillasta osoittautuu täydeksi fiaskoksi, mikä ei tule koskaan olemaan sitä olet alunperin ajatellut.

Oloa ei yhtään helpota se, että olet saanut tätä työstäessäsi 6mm muovikoukun rikki (se kärki meni poikki :<)

ja muistaa, että vastahan viime kesänä meni kymppinen vai 8mm poikki kudetta virkatessa.

(Tässä vaiheessa rupeat himoitsemaan niitä Knitpro juttuja ♥)

Rupeat etsimään Ravelryt ja kuuklet läpi jotakin kivaa ohjetta, vaikka tiedät kirjanmerkeissä olevan kansion pullottavan erilaisia ohjeita aina villasukista huiveihin ja niiden kautta vaavojen peittoihin.

Mutta mikään niistä ei juuri tunnu siltä oikealta sillä hetkellä.

Selaat kirjastosta tuomat kirjat läpi, etkä löydä niistäkään mitään mielenkiintoista.

Ainakaan sille hetkellä.

..

Lopullinen tulos on se, että olen tonkinut yhden lankalaatikon läpi ja ottanut harmaita yms. Nalle lankoja talteen, ajatushan olisi tehdä joku kiva päällinen tossa kesällä ostaman tyynyyn.

Pöllöt on aika IN ollut naamakirjan ryhmissä nyt viimeiset kuukaudet.

Jos olisin ernu ja tekisin aivan muuta.

Vaikka hiiren.

Tai kanahaukan.

(Tässä kohtaa lähden kuuklettaan että onhan sellainen oikeasti, koska muistan lapsuudestani erään kanahaukan.)

No mutta kuitenkin ne langat on tuolla makkarin tuolilla levällään ja odottaa, että innostaudun tekemään jonkun sopulin tai pussipirun siitä tyynystä.

Lopulta otin keltaista nallea mukaan.

Pyörittelin kerää kädessä ja mietin mitä hittoa tekisin.

Junasukat ei nyt nappaa.

"No jos kokeilis sellaisia ohkaisia lapasia.

Ei pakkaselle, mutta ei ihan lämpöisellekään kelille."

Se tunne kun et saa koko päivässä mitään aikaiseksi käsitöiden rintamalla.

Paitsi mielipahaa, purkuhommia ja levitettyä enemmän lankoja.

- Sari