Lautapelejä ja kerintää.

Itse en ole vuosiin pelannut lautapelejä (tai miksi palapeleiksi näitä voisi kutsua) ja oli historiallista, että nyt innostuin. Eikä se tarvinut paljoa suostuttelua.

Nuorempana olen tykännyt pelata Muuttuvaa labyrinttiä, kimbleä ja myyräpeliä erityisesti. Monopolya on tullut muutaman kerran pelattua, mutta se ei temmannut mukaansa.

Hankittiin Jiin kanssa Carcassonne niminen lautapeli, jonka herra oli bongannut jostakin hänen seuraamastaan ohjelmasta youtubessa. 

Peli on helppo ymmärtää, se on mukavaa taktikointi ja itselle tulee mieleen tuttu peli lapsuudesta - Muuttuva labyrintti! Suosittelen lämpöisesti. Pelattiin sitä KK:n käydessä edellisellä viikolla visiitillä. Jii tietysti voitti ja KK:n kävi kalpaten, eka kerta on aina sellainen.

KK oli tilannut ulkomailta tällaista ihanan väristä villaa monta vyyhtiä! Haisi ihan märälle lampaa tai Tykkimäen entiseltä terraariotilalta. Nuo värit oli kyllä enimmäkseen ihania, mitähän kivaa KK keksii se jääkööt nähtäväksi tulevaisuuteen.

Itselläkin olisi ollut mahdollisuus tilata kyseisessä tilauksessa lankoja, jätin kuitenkin väliin. Näitä ihanuuksia olisin muutoin tilannut mutta ovat 100% villaa mikä ei itseä innosta.
Eikös olekkin ihanan kirjavaa ja värikästä!

Värikkäät langat sopivasti kaikkeen aikaan vuodesta. Talvisin tuomaan piristystä harmaaseen ja kylmään, kesällä ne kuuluvat siihen väriloistoon.

Sodittiin, sanottiin tuhmia ja shoppailtiin amazonissa, tämän kerimisen kanssa. Vastoinkäymisiä oli enemmän kuin laki sallii, milloin oli lanka sumpussa, lähti purkaantumaan ja vispasinpa tuota vekotinta kerran niin vauhilla, että aluilla ollut kerä irtosi siitä. Siinä kohtaa kyllä vähän nauratti.

Todettiin myös että nuo KK:n isot vyyhdit ovat aivan liian isoja minun pieneen lankarulluttimeeni, tulipahan ainakin kokeiltua ja huomattua miten ihanasti tuossa kerässä tuli vyyhtiä paremmin värit esille!

Onneksi KK onkin alustavasti jo tilannut Kangas Keitaalta ison kerijän, harmi vain että saapuninen ja saaminen kestää, nyt olisi ollut hyvä sauma iskeä nuo villat keriksi.

Parahin KK, odotetaan sitä isoa vekotinta ettei mielenterveytemme järky tästä enempää! :D

Eroaako teillä lankojen värit tai laadut vuodenaikoihin nähden mitenkä?

Yövuorosta satulalle.

Lopetin torstaina aamulla valvomisen, nukuin 5tuntia jonka jälkeen sain aamupalan parvekkeella. Harvinaista oli se, että talouden miehisempi osapuolikin istui siellä vissiin ensimmäistä kertaa pidempään kuin 5minuuttia.
Suunniteltiin lähtevämme pyöräilemään ja niin teimme! Vain reitti selville, päivävaatteet päälle, vettä pulloihin ja menoksi.

kakkaa linssissä, yh.

Pysähdyimme ekana katsomaan Yrttipuutarhaa, että onko millaisessa vauhdissa ja kunnossa tähän aikaan vuodesta.

Kirsikat kukkivat komeasti, mutta monet yrttipenkit näyttivät ankean tyhjiltä. Luulen että täytyisi käydä muutaman kerran kesän aikana vierailulla, ennenkuin selviäisi mikä olisi se komein aika jolloin olisi enemmän kuin pari penkkiä vihreänä. 

Jii tarkasteli muurin yli kulkeeko pyöräteitä sinne suuntaan, minne olimme suunnitelleet menevämme.

Ruusujuuri oli niitä harvoja jotka pilkisteli mullasta. Nämä jopa näyttivät mielenkiintoisilta ja ovat varmasti näkövammaisille mielenkiintoiset käteen kokeiltaviksi.

Jii sanoikin ettei aluksi ollut ajatus kuin tehdä joku 5kilometrin pyörälenkki, mutta allekirjoittanut sitten vähän innostui. Ilma oli todella hyvä, lämmin ja pyörällä kulkiessa viileä ilma viilensi. Tuli sitten hutaistua sellainen kevyt 16 kilometrin päiväpyöräily.

Mukavaa oli nähdä uusia maisemia, kivoja ja hienoja maisemia! Miten monet hienot talot, kuistit ja omenapuut näinkään matkalla. Miten monet kanssapyöräilijät ohittivat, kun jäin möllöttämään milloin mitäkin kuin joku turisti. Minkäs sille mahtoi, kun oli niin paljon ihmeteltävää ja hämmästeltävää.

Luulenpa että vinksahdan joku toinenkin päivä päästä ja lähden uudelleen, kunhan sää on sen mukainen :)

Miten te lukijat olette nauttineet näistä ihanista hellepäivistä? :)

Kevään väriloistoa.

Eilen töistä päästyäni ilokseni huomasin eteisessä lapun, joka kieli siitä että SNY-pakettini oli saapunut postiin. Lähdin vielä yövuoroon, niin en ehtinyt/viitsinyt/huvittunut eilen paketin sisällön kuvaamisesta. Tänään on onneksi sää suosinut kuvaamista, vaikka se nyt ei tässä taas näykkään.

Paketista paljastui Harunin ohje, jaiks! Olen sitä silmäillyt ravelryssä seikkaillessa, en vain uskaltanut sitä tulostaa ja pistää tulemaan.. Enpä kyllä huiveja muutenkaan ole järin tehnyt.

Sitä varten tuli tummoiset Knitpicks vaihtopäät ja iiiso välijohto.. kaapeli! Ihastuin noiden pyöröjen väriin, hiveli silmiäni ja pakko oli ennen iltaunia hipsuttaa. Pitää vissiin hankkia lisää noit vaihtopäitä!

Mukana oli myös neljä kerää tuollaista pehmoista ihanaa lankaa! Kuten parini kertoi, että edellisen paketin villalanka voisi sopia Haruniin - voi olla että teenkin niin ja teen näistä ihanuuksista sukat.

Kesän kahvihetkiin sain Merimekon servettejä, merkintäkin oli että ovat täältä Kotkasta lähtöisin :D
Kahvipöydän voi pyyhkäistä sitten kukkarätillä, ihanat värit siinäkin!

Kiitoksia parilleni tästä ihanasta hemmottelupaketista! Luulen että jos jollain otetaan lähempää tuttavuutta pyöröihin, niin ne on juuri nuo!

Aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoille, toivottavasti kelit suosivat kaikkia :)

Vetoa vihreisiin.

Meillä vihreät ovat päässeet ulkoelämään jo alkuviikosta. Tuli piste sille, ettei ruokapöydän ääreen päässyt kun ämpärit olivat täyttäneet sen. Eikä toivottavasti yöpakkasiakaan ole tulossa. Onhan muillakin kasvihuoneissa, joten ei pahemmin pitäisi lasitetusta parvekkeesta erota :)

Paikkoja on mallailtu kasveille jo aiemmin keväällä, luulen kuitenkin että paikat saattavat vähän vaihtua kun mansikat saa vielä pihalle.

Surukseni huomasin, että tomaatit ovat masentuneet jostakin. Viisaammat antoivat ehdotuksia mikä tomaattien mieltä painaa ja itse punnitsen sitten oikeata vaihtoehtoa.
Janoissaan tuskin ovat, vettä ovat saaneet myös silloin kun ensimmäiset masennuksen oireet näkyivät. Toiseksi asiaksi emo ehdotti, että olisi saanut vetoa. Mahdollisesti, ahkerasti keväällä ainakin Jiin mielestä tuuletin kämppää. Luulisi kyllä aiemmin jo nuutumisen tapahtuneen, jos siitä kyse. Kylmempää se veto on kylmemmällä säällä ollut.
Pöh.

Odottakaamme herra Aurinkoista, jos se piristäisi.

Mustasilmäsusannalla menee villimmin kuin edellisen vuoden kylvöillä. En malta odottaa sitä, että milloin näihin ilmestyy kukkasia.. toivottavasti ennättää sinne asti. Kovasti tekisi mieli tämä pistää amppeliin, harmikseni oskarin puoleisen päädyn parvekkeesta täyttää paprikat. Olkoot sitten tuossa. :)

Perunoillakin on villit menot, valoa kohti! Nämä saavat jokusen tovin päästä seuraksi muutaman toisenkin ämpärin, johon istutan toista sorttia potaattia. Tänä kesänähän en aio mämmiä perunoiden kanssa, menkööt tomaatit mutta näitä ei kuoleteta!
Perunat ovatkin olleet tänä keväänä hyötykasveista eniten sellainen, mistä huomaa kasvun ja kehityksen - ruohosipulin lisäksi. Lämpöiset ja aurinkoiset päivät (ne mitkä luvattu!) kun saapuvat, luulen että paprikat ja toivottavasti chilitkin innostuvat.

Aurinkoista alkavaa viikonloppua ♥

Koukkuaminen

Meillä oli tänään Kotkan Prismassa jälleen neulekahvila, missä opeteltiin koukkuamista sekä tunisialaista virkkausta. Google kyllä kertoi koukkuamisen olevan tunisialaista virkkausta, mut vatevöh.

Olin varautunut omin käsitöin matkaan, mutta oli niin koukuttavaa puuhaa ettei tullut kuuloonkaan ottaa niitä esille!

Meitä oli iso joukko tällä kertaa mukana, ehkä pienen facebookissa tapahtuneen mainostamisen myötä ;) Ei se mitään, todella kivaa kun on porukkaa! Tällaisia määriä kun olisi siellä jatkuvasti, niin todella mukavaa olisi.  Tai enemmän mukavaa, onhan tuo jo nyt mukavaa vaikka pienelläkin porukalla.

Olen kuullut koukkuamisesta aiemminkin, nähnyt töitä siitä erilaisissa ryhmissä naamakirjan puolella mutta sen enempää asiaan en ole perehtynyt. Jotenkin kuvitellut sen olevan hankalaa sekä vaikeata, vaikka asiassa on käytössä vain yksi koukku! iiihan niinkuin virkkaamisessa.. yksi koukku. Silti.

Huomasin heti hiirenhäntää virkatessani (ja siinä huijatessani) olevani enemmän neuloja, kuin virkkaaja. Ensinnäkään en osaa tehdä koukulla yksinkertaista hiirenhäntää, vaan teen sen sormilla. Se miten pidän koukkua kädessä tai työtä toisessa - hyvin mystistä sekin. Toiset pitivät luonnollisemman näköisemmin koukkuja käsissään, pitäähän sitä joukossa yksi erilainen tapaus olla.

Koukkuaminen osottautui yllättävän helpoksi, sekä todella mukavaksi puuhaksi. Siihen uppoutui hyvin ja teki mieli kokoajan vain jatkaa, eikä tekeminen tuntunut yhtään puulta. Jotain ensimmäisen kerran ihanuutta? Kenties.

Itsellä oli käytössä tuollainen virkkuukoukku, missä oli päässä muovinen piuha ja jonkinsortin helmi stopparina. Pyöräkoukuksi taisin sen nimetä. Ihastuin meidän opettajan/opastajan/neuvojan/mentorin ohkaiseen pyörökoukkuun, ajattelin ostaa sen Kangas keitaasta omaksi - harmikseni sellaista ohutta ei heillä juuri valikoimassa ollut vaan isoja järkälemäisiä. (Itse tuskin ihan heti keksi mitään lankavarastostani jota voisi 12.75mm koolla työstää.)

Lopuksi ihailimme mallikappaleitamme. Miten ihania ne olivat, uutta ja ihmeellistä! Kukaan meistä ei ollut koukkuamista aiemmin kokeillut, voi niitä suusta päässeitä ihailun ja onnistumisen ääniä.

Meitä oli muitakin bloggaajia mukana, joten kamerat viuhus ahkeraan. pagisen mitä pagisen blogin kosotäti kuvaili ahkerasti vastapäätä itseäni. Taisin rakastua hänen kameraan (tiedänkin mihin investoin seuraavaksi), joka tuntui paljon ammattimaisemmalta kuin oma rääpäleeni. Myös Kuppikissa riehui oman kameran kanssa, aika kummasti kyllä koukkua heilutteli kun omani rungossa olin kiinni.

Presson paakelssi oli hyvää, kahvi ei kuitenkaan auttanut pääkipuun.

Tunisialainen virkkaus oli myös todella mielenkiintoista, mutta ei ehkä noussut to-do listalleni. Kivahan sitä on uutta kokeilla ja testailla. Tämä olikin sitten ehkä monimutkaisempaa, ei kuitenkaan mahdotonta kun minäkin taliaivo sen ymmärsin. Ehkä.

Kuppikissan tunisialainen karvaranteenlämmitin oli ihanan värinen!

Taidan hieman tutkia mitä pyörökoukkuja tarvitsen.haluan.halajan.

Toivottavasti ilmat suosivat lukijoita pian! Täällä on satanut koko päivän, päänikin ennustaa jossain lähistöllä olevan ukkosta.

Se tunne jolla ei ole nimeä.

Tänään tuli sellainen lämmin tunne ja mieli korkeaksi kun huomasin, ettei neuletakissa ole enään paljoa tekemistä!
Odotan nimeltään tiistaihin, että pääsen Kuppikissalla sovittamaan tätä ja katsomaan onko niskan kaulus tarpeeksi pitkä - niskassa siis ainoat langanpätkät. Sitten voikin iskeä nappia kiinni ja kiristää löysiä silmukoita, jolloin työstä tulee takaisen ja siisti.

Tiedätteks työ tän tunteen? 

Hyväksi mielen vielä lämmitti työn punnitus ennen nappien kiinnitys, ehkä minulla on mahdollisuus vielä lankalaihiksen osalta päästä miinuksille mutta ei kuitenkaan ehkä siihen kolmeen kiloon joka oli alunperin tarkoitus. Tämä työ antoi kyllä hyvän loven miinukseen, kun noita isoja plussia on melkein joka kuukausi kertynyt. Ahkerasti vain lopun kuuta, ehkäpä tulee toukokuussa aikaiseksi isoin neulottu miinus!

Sain toiselta työtoverilta jonkinsortin työtilausta jo. Oli nähnyt tämän työn naamakirjassa. Sanoi miettivänsä ja tuovansa minulle listaa, hah! :D
En tiedä tahtoisinko heti perään aloittaa toista samanlaista projektia, mutta ei ole pois suljettu kokonaan etten jossain välissä tällaiseen isoon taas puikkojani tunkisi. Ehdotettu tuubihuivi kuulostaa tähän väliin tilaustöihin paremmalta, en olekkaan sellaistakaan vielä tehnyt!

Tästä työstä vielä lisää myöhemmin.

Hämärtyvää äitienpäivää täältä minulta! :)

Perunan kasvatus ämpärissä.

Monet viherpeukalot ovat tehneet suojatöitä taimien, istutusten ja kylvöjen suhteen - olihan sitä monessa paikkaa satanut lunta tai räntäkakkaa. On veetty suojapeittelyitä, sekä sytytelty lämpökynttilöitä.

Itsellä onnellisesti olleet jo taas vähän pidempään vihreät kaverit sisällä turvassa. Ruohosipuli on viihtynyt koko talven ulkona ja on vieläkin, samoin perunan olen "unohtanut" sinne.

Jo viime kesänä yritin saada perunasatoa aikaiseksi. Iskin isoon muovipussiin reiät pohjaan, multaa sisään ja perunat sinne sekaan. Kotitekoinen kylvösäkki. Noh, sitten tulikin mökkireissu ja perunat eivät oikein tykänneet asiasta - kuolivat siis.

Tänä keväänä ottaessani perunoita itämään olin tyytyväinen, kun sain suurkeittiöstä isoja ämpäreitä istutuksilleni. Niissähän nyt majailee perunaa ja chilit, paprikat keskesin iskeä 10litran ämpäreihin aiemmin jo.
Onpahan tuleviksi vuosiksi mihin pistää!

Ämpäriin iskin vain pohjaan saksilla reikiä, joista liika kosteus pääsee pois.

Tällä hetkellä perunoilla näyttää menevän hyvin. Köllöttelevät ämpärissä muovipussin ympärillä (mikä suorittaa tassin virkaa) tuolilla ja nauttivat tänäänkin paistavasta auringosta. Näyttävät tällä hetkellä hieman vanttarammilta, kuin edellisen kesän laitetut. Jospa näistä saisi satoa aikaiseksi, jos nyt ei juhannukseksi niin täksi kesäksi :)

Kun lanka ei kulu.

Monella käsitöitä tekevällä on samalla kertaa puikoilla tai koukuilla useampi työ, joita voi vaihdella sitten mielitekojen mukaan. Itse kun sain aiemmin mainitsemani Kertut puikoilta ja kuvattua kaivelin jo neuleohjeita kiivaasti. Eihän se nyt millään käy päinsä että puikoilla on vain kolmet junasukat ja neuletakkikin kaipaa enään hienosäätöä. Tällä hetkellä enään nappela ja päättelyä - kauluksen kiinnittäminen olikin pyllystä.

Tuota valkoista rosea olen työstänyt viisi päivää. Työt kuitenkin harmittavati häiritsevät tekemistä, joten sen puittessa lankaa ei tule hurjaa vauhtia kulutettua. Myös aiemmin talvella tehdessäni Salomonin solmuista huivin ei työhön kulunut paljoa mitään - tuskin siis tähänkään.

Rose ei siis ole ehkä maailman parhain lanka lankalaihikseni kannalta kulutuksessa, hyvin ovat kuitenkin marinoituneet jo laatikossa niin ehkä jo olisikin aika :) Luulenpa että lähden tästä tonkimaan lankavarastojani ja rupean kilkuttamaan vielä yhdeksi työksi jotakin jännää.. villasukkaa..

Miten teidän tämä kuu on alkanut, puikoilla jotain keväistä?