"Tykkimäki on Kouvolassa, Kymenlaaksossa, Salpausselän mäellä sijaitseva huvipuisto. Huvipuiston perusti Lasten Päivän Säätiö. Se avattiin 17. toukokuuta 1986. Vuodesta 1994 huvipuisto on vastannut myös Käyrälammen leirintäalueen toiminnasta." - wikipedia
Päätettiin sitten lähteä käymään Tykkimäellä eräs kaunis torstai, Sulevilla taisi silloin olla nimipäivä. Jii ehdotti että lähdettäisiin kesällä Linnanmäelle, muistin kuitenkin että oltiin suunniteltu jo KK:n kanssa myös huvipuistoon menoa. Koska KK on hurja liikenteessä (ei sitä Porvoota pidemmälle uskalla laskea) sekä minun vapaani harvassa, kohteeksi valiutui Kouvolan Tykkimäki.
Jii paljastikin ettei siellä ole koskaan käynyt, joten sehän sopi meille paremmin kuin hyvin.
Menomatkalla sitten käytiin paikoissa X, P ja W. Noudettiin KK:n sukulaiselta lankaa, Korian ABC:llä vessassa (ja taidettiin vähän lankaakin nostaa rahan lisäksi), Kouvolan keskutassa pelikaupassa ja vihdoin sitten taidettiinkin päästä perille.
 |
Tämä on todella tuttu näky KK:n seurassa. |
Ensimmäisenä bongattiin syömäpaikka, koska Korialla päätettiin ettei nyt siellä syödä vaan paikalla sitten. Eipä nyt järin erikoista ollut ranskalaiset ja nugetit, mutta kyllä nälän sai pois.
Mysteerio on melkein heti sisään saapuessa oleva tila.. pelottavia juttujahan siellä pitäisi olla, ehkei nyt 25vuotiaan (melkein) puntit tutissut mutta hauskaa oli. Noin 12vuotta sitten taisi olla samat jutut siellä, mukavaa oli muistella ja hauskuutella.
Väärinpäin talo tunnetaan nykyisemmin Yllätysten talona. Meh, eipä nimimuutos innosta mutta tuttuja juttuja vielä sieltäkin löytyi!
Vanhoja "tuttuja" löytyi enemmänkin, tätäkin kilpparijunaa on kakarana varmaan vedetty ympäriinsä onnellisena ja ihailtu sinisiä sieniä. Harmi ettei näyttänyt laitteen varrella oleva puu enään pitävän mitään ääntä tai liikettä! :<
Meille luvattiin melkein 29 astetta lämmintä tuolle päivälle, eikä pilviäkään näkynyt taivaalla peitoksi asti. Loistavan lämmön sai tässä Kouvola-pyörässä. Nättiä oli yläilmoissa, mutta kyllä siinä oli mahuttamista kun myö kaksi pitkäkinttua Jiin kanssa ängettiin tuohon KK:n lisäksi + laukut. Onneksi ei tämän pidempiä olla, muuten oisin vaatinut Jiille ja itselle oman.. riippujutun. tuitui!
Hattarahan on ihan pakollinen, kuten myös pehmis.. sekä vähän arpoja, ammuntaa sekä narunvetoa. Itse en järin hattarasta kyllä välittänyt, mutta matkaseurueeni veti omansa hetkessä. Avustin kyllä herraa omansa kanssa, pakko oli vähän maistaa. Valkoisia hattaroita tällä kertaa, vaaleanpunainen ois ollut aika pop! Ei sitä kyllä kaikkea voi saada, niisk.
Kuvan kisimirri roikkui minun köydessäni, kun kävin narua vetämässä. Hirven kyllä oisin tahtonut, harmi kun ei osannut oikeaa narua valita :)
Viimeisenä käytiin vesiliukuradalla. KK veti vain yhden kerran, me puolestaan Jiin kanssa kahdesti. Saatan olla vähän höpö mutta rata oli ainoa missä miulla oli hitokseen hauskaa, mahduin kunnolla istumaan ilman että jalat osuu johonkin, en pelkää että lennän ilmaan tai jokin tukitsydeemi iskeydy läskistä läpi. Taisin vähän kiljuakin, kun oli niin hiton hauska!
Tuossa vesiradalla taisi olla puiston ainoat työntekijät, jotka näyttivät siltä että heitä kiinnostaa ollakkin töissä. Pisteet siis sinne vain sille pitkähiuksiselle poitsulle, joka kuvitteli meidän mahtuvan patjalle yhdessä istumaan kun hyvä jos omat jalat mahtui pituudeltaan kyytiin! :D
Harmi vain ettei törmäilyautoissa saa törmäillä, siksi tuntuikin ko. laite vähän turhalta vaikka minäkin autokortiton pääsin hurjasteleen. Hyvä ettei pää mennyt pyörryksin, kun ympyrää piti ajaa.
Joko siellä ollaan kesäretki jonnekin tehty?