Viimeiset tunnit 2015

Kuten olen jokaisena vuonna varmaan kirjoittanut jonnekin jotakin mitä seuraavana vuonna lupaan tehdä, kokeilla ja yrittää.
Okei, tälle vuodelle asia meni jotenkin
"Entäs mitäs uutta alkaneelle vuodelle aion opetella?

En mitään.

Ainakaan lupaa."

Mutta ensi vuonna lupaan opetella tai kokeilla!
- Osallistua tavalla tai toisella johonkin tempaukseen

- Neuloa/virkata pipo

- Yötyöhön hartioille lämmitin puuttuu vielä vuodenkin jälkeen

- Löytää sen täydellisen neuletakin ohjeen

- Vähemmän Novitaa, enemmän kaikkea muuta

- Löytää mökin saunan ikkunaan joku virkatun verhon ohje.

- Aloita vihdoin se Dreambird-huivi

Ehkä noilla pääsee alkuun. 

Tulevana vuonna ollaan myös suunniteltu, että mennään neuleporukan kanssa jälleen Pagisen mitä pagisen blogin pitäjän kosotätin luokse värjäilemään lankoja. Meillä oli tänä vuonna kolme kertaa, mutta luulen (ja toivon!) että niitä on ensi vuonna paljon enemmän! Tarkoitus vissiin olisi, että nyt alkuvuodesta käytäisiin läpi minä ajankohtana ruvetaan keräämään mitäkin ja milloin värjäillään.
Nyt talven rojektina onkin sipulinkuorien keräys.

Olen menneen vuoden tehnyt ilman sen suurempia lomia (toukokuussa 4pvä, joulukuussa 7pvä) 3vuorotyötä ja iloksenne voin ilmoittaa, että kävin aamulla kirjoittamassa 4kk jatkot vielä! Todennäköisesti tämä tarkoittaa sitä, että voia olla vähän hiljaisuutta täälläkin suunnassa mutta yritän parantaa tapani!

Menneenä vuonna olen myös ahkerasti pelannut videopelejä, sekä striimaillut itse niitä muiden nähtäväksi nettiin. Videopeleistä ja striimien tuomista uusista tuttavista en tule tulevana vuonna luopumaan vaan aion rakentaa ystävyyttä heiden kanssaan lisää. Striimauksen voin viedä uusiin ulottuvuuksiin tulevaisuudessa, jos näin on niin tulen siitä teille kertomaan. :)

Minut löytää vieläkin Instagramissa nimimerkin kapteenilla takaanta, tuossa oikealla on linkki suoraan. Myös twitterissä olen, mutta tuon olen oikeastaan pyhittänyt pelaamiselle - ehkä sinnekin joskus voi jotain muutakin eksyä.

Instagramissa olen pitänyt vuoden aikana eloa, vaikka täällä blogin puolella onkin ollut hiljaista. On ollut todella sydäntä lämmittävää, että siellä on ihmiset muistaneet vaikka täällä on ollut kovinkin hiljaista. Kiitos teille siitä. ♥

Ensi vuonna lähden lankalaihikseen mukaan, ei kyllä noita miljoonia kiloja tekisi mieli punnita mutta tulen kyllä kirjoittamaan paremmin ylös miinukset ja jakamaan ne täällä taas uuden lankalaihiksen merkeissä. Onhan miulla about. kilomäärä tiedossa, mutta ei huvita noita kaikkia pieniä palleroita ruveta pienellä vaa'alla punnitsemaan. :)

Kiitos kuluneesta vuodesta ja nähdään taas 2016 ♥

Uusi tukka ja uudet kujeet.

Voi mahoton miten onkaan kulunut kauan aikaa kun täällä olen viimeksi käynyt. En edes muista mitä postauksiakin olen viimeksi ihmisiltä lukenut, anteeksi vain.

Käsitöitä on tehty kyllä tämä koko aika mitä olen poissa ollut, kehnosti vain on tullut niitä kuvattua. Varmasti tällä kurjalla harmaalla ja sateisella syksyllä on ollut siihen osuutta, ettei ole oikein kiinnostanut kuvailla. Ja jotenkin tuntuu, että ainoat päivät jolloin on aurinko paistunut olen ollut töissä. :D Karma.

Mutta tällä kertaa esittelen teille uuden tukkani, jos vaikka tässä tulisi lunta ja pääsisin kuluvan vuoden töitä kuvaamaan. Kaikkea jännää on tullut kyllä tehtyä! Lankalaihiksenkin grammat ovat päin prinkkalaa, mutta hyvällä määrällä ollaan miinuksella. Jos kokeilis alkavana vuonna uudelleen ja paremmalla mielenkiinnolla. Lopulla vuotta ei ole ainakaan tullut hankittua lankaa, edes kyllä kieltämättä muista milloin olen viimeksi itselleni ostanut.

Tosiaan olin jo pitkään kuvitellut, että leikkaisin hiukset lyhkäisiksi. Pitkät hiukset olivat aina jotenkin tiellä, en osannut nukkua ne auki, niiden peseminen tuntui aina suoritukselta ja enpä tehnyt koskaan muuta kampausta kuin sotkuinen nurruta päälaella. Ihmiset ihmettelivätkin, kun näkivät joskus miten pitkä hiukset ovat- kun aina kuljin ne kiinni.
Ja tässä tässä minusta on kivempi olla, kun hiukset ovat lyhyet.

Joulukuun alulla kävinkin sitten parturilla kynittävänä, kun kävin kotikonnuillani Virolahdella jossa minun parturini asuu. Minun hiuksiin ei saa kuin yksi ihminen saksilla koskea. Äiti otteli tässä kuvaa aamusta ennen kampaajalla menoa miten pitkät hiukset olivat ennen kynimistä, kuulemma olisi poninhännellä pitänyt ottaa nippu muistoksi. Joo ei.

Ja näin lyhyeksi sitten mentiin. Seuraavalla kerralla taidan vielä vetästä tuosta sivuilta lyhyemmäksi, niin ei synny tuollaisia sivutöyhtöjä.

Ihmisten reaktiot olivat kyllä kaikki niin erilaisia. Osa ihasteli, toiset kehui rohkeaksi ja toiset suurinpiirtein surivat puolestani, kun olin pitkät hiukseni leikannut lyhyeksi.
"En mie ainakaan ois uskaltanut", voivoi ei se minua haittaa jos sinä et uskalla leikata - on nää ennenkin pituutta kasvanut takas kun leikannut lyhyeksi, eiköhän tälläkin kertaa kun tahdon taas kasvattaa. :)


Mutta miten on ihmisten lankalaihikset menneet? Toiko joulupukki mitään uutta käsitöiden rintamalle? Entäs kuka osallistui jämälankavillasukkakalenteriin?
Kenellä on ollut edes ikävä! :D

Hiljaisuus, miten tähän on tultu?

Olen todella iloinen siitä, että täällä on lukijat säilyneet ja uusiakin tullut vaikka itse kasvattelen sohvan nurkassa pöllyä sekä seittejä. Kiitos siitä teille. ♥

Kuten varmasti jokainen lukija on huomannut miten hiljaista täällä on, kesän mittaan olen kertonut kaikenlaisia syitä ja ajatuksia tähän. Jokainen näistä tuntunut oikealta syyltä silloin, en rupea niitä vähättelemään sen enempää.

Blogin suurempi hiljaisuus alkoi varmaan tuolla toukokuussa, kun Kuppikissa teki lähtöä muuttoa n. 137km päähän täältä. Olin jo kumminkin kuvaillut Kuppiksen kanssa hyvän aikaa molempien töitä blogiin ja nytten kun niitä sopivia jalkoja, käsiä tai kaveria kuvaamiseen ei ollut jäi myös blogi hieman taka-alalle.
Tietysti voisin kuvat Jiin kanssa, mutta ei sen 45koon jaloista ole kauheasti apua 39 sukkia kuvatessani. Kuppikissa sentään tiesi millaisia kuvia on kiva blogissa julkaista ja asettautui aina rajoja kokeillen millaiseenkin jooga-asentoon sukkia kuvatessa, ei se ihan jokaiselta tytöltä onnistune.

Keväällä myös varmistui kesän lomitukset, jotka veivät elämästäni jälleen paljon aikaa. 8tunnin raskaan fyysisen työn jälkeen, ei aina tee mieli napata tavaroita mukaan ja raahautua jonnekin luodolle kuvailemaan. Kun tämä Suomen suvikin oli jälleen mitä oli! 

Olen mittaan myös lähentynyt neulepiirin naisten kanssa. Aina olen ollut heidän kanssaan hyvissä väleissä, mutta kuten aina olen tiennyt - tulen toimeen paremmin vanhempien ihmisten kanssa. Pienestä pitäen kun on ystävänä ollut ikäihmisiä, niin tajuan heidän tärkeyden vielä vanhemmalla iälläni. (Ei Liisa, en sano että olisi vanha - olet kuitenkin hieman vanhempi kuin minä ♥)
Tämä pätee myös työssäni.

Kesän mittaan olen myös ahkerasti pelaillut pleikkarini äärellä. Tarkat ihmiset ovatkin voineet huomata Instagramin puolella välillä kuvia eri peleistä, joita voin useammankin tunnin naputella. Viime marraskuussa löysin myös livestriimit, joiden parissa myös pleikkarilla olen ahkerasti viettänyt aikaa. Kun niitä kattelen, voin ohella tietysti neuloa - mitä monesti teenkin! Katson kun joku pelaa jotakin peliä ja itse neulon puikot savuten villasukkia, eivät ne käsityöt tyystin ole jääneet. Näistä livestriimeistä outona ilmiönä ovat tulleet uudet nettituttavuudet. Suomesta, briteistä, jenkeistä ja hollannista näin kättelyssä mitä mietin.
Pelottavinta noissa ihmisissä on ehkä se, miten niistä tuntemattomista ihmisistä on voinut tulla tärkeämpi kuin jotkut irl-tuntamani henkilöt.
Niiden tyyppien ansiosta tämä lukihäiriöinen ujopiimä on prepannut englantiaan! Ja ne ymmärtää, etten osaa sitä täydellisesti eivätkä välitä siitä- huisia!

Kesän neulomuksista on kyllä kertynyt hurja määrä miinusta ja pitäisikin tässä joku päivä ryhdistäytyä, raahata kamat mukaan ja lähteä jonnekin kuvaamaan. Myös kesäkuun jäljiltä ollaan Pagisen mitä pagisen blogin miljöössä käyty elokuun lopulla värjäämässä jälleen - seuraavakin värjäyskerta taitaa olla ihan nurkan tuolla puolen! Voisinkin joku päivä vyyhdittää keräni valmiiksi.

Kyllä minä täältä vielä tulen!

Oletteko muuten huomanneet nyt käsitöiden rintamalla mikä olisi syksyn IN juttu? Onko ne ne räsymattosukat vielä vai jokin muu?

Mistä minä sain alkuni?

Tai oikeastaan Lankahelvetin Henna tahtoi tietää miten blogini sai alkuni, kukat ja mehiläiset saavat jäädä.

Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), tulevat tässä.

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. 

Syttyi taivaalla kirkas tähti..
Oikeasti oli synkkä ja myrskyinen (ehkä) kesäkuun 18 päivä vuonna 2012, kun se tänne taas tuli. Nimeltään Kapteenilla näki silloin päivänvalon!
Olin aiemmin blogannut "kapteenin hytissä" takana, josta ei netistä nopealla katsauksella löydy mitään. Rehellisiä jos ollaan niin ei mitään muistikuvaa mitä siellä kirjoittelin, varmaan jotakin teiniangstia ja yrittelin etsiä "itseäni" blogien parissa. Tätä ennenkin olin jo livejournalin puolella teininpinä vuosina lärpätellyt.

Kapteenilla tarinat alkaa 18.6.2012 jolloin esittelin itseni ja melkein heti alkaa se alamäki. Blogin alussa oli alaluokkaisia kamerakuvia, tyhjäpäisiä blogipäivityksiä ja ei päätä eikä häntää missään.
Olen varmasti poistanut jossain välissä turhia päivityksiä, kun joskus pelkäsin kuvatilan loppuvan. Ja tuolloin alkujaan ei blogilla ollut oikein mitään tiettyä "pääjuttua", sieltä alusta löytyy paljon kuvia kun kasvattelin omaa väriä hiuksiin ja tuskailin lähihoitajaksi lukiessani.

Jokunen vuosi oli ehkä siitä, kun neuloin ensimmäiset sukkani. Tämän jälkeen oli jokunen tovi offia, kun jälleen opintojen keskellä kärpänen puraisi ja blogissa alkoi näkyä enemmän kuvia käsitöistä.

Nämä lapaset ovat marraskuulta 2012, vihasin jo tuolloin peukalon neulomista ja ehkä tuolta tyvestä voi bongata merkkejä väkivaltaisuudestani sitä kohtaan. Nykyään teen myös kären kavennuksen eri tavalla :) Tykkäsin tästä langasta, itse olin värjännyt elintarvikevärillä opiskeluiden ohella. Noh, eihän tuo väri noin nättinä enään noissa ole.

Blogin alussa pystyy laittaan merkille, ettei käynyt pienessä mielessäkään kuvata vaikka maastossa raajoja käyttäen. Nöyp, ikkunalaudalla!

Sitten jossakin vinksahti tossa 2013 puolella, joistakin kuvista voi jo päätellä että jotakin käryä alkaa olemaan.

Blogin kautta on tullut kyllä tutustuttua moniin ihmisiin, mutta oikeastaan Facebookin puolelle on löytynyt 2 ihmistä (1 nimeltään poisti kavereista, niisk! <'3) - Instagramin puolella puolestaan seuraan sitten useampaa oikein mielellään. Mie nyt vaan oon tämmöin että kaveerata tahtoisin, mutta ei uskalla pistää kaveripyyntöä ja sitten jo monet poistaakin kavereista kun en muista olla aktiivinen :<

vai oliko se kenties pyrstötähti?

Kyllä uskon että Kapteenilla on tulevaisuutta, toivottavasti valoisa sellainen ja eihän tässä ole kuin syyntä ylöspäin! Lankasataman kanssa menossa vielä yhteistyö, kunhan saan vielä yhden kerän puikoille (pitäisi vyyhti saada kerälle, iik se on aina niin pelttava operaatio :< ) ja kunhan tästä saa niskasta kiinni, niin jälleen kovasti alkaa kerääntyneitä kuvia tulemaan!

Tämä piisamirotta ei aio istua täytekakun päälle!

Instragramissa kapteenilla --> siellä vilahtelee aina välillä mitä puikoilla vilisee.

Vink vink, turhaa alkaa araksi.

Mie oon täällä taas! Joo, onhan tuosta edellisestä kerrasta kun täällä kirjoittanut niin kulunut aikaa. Ei mitään järkevää selitystä sille. On tultu oltua töissä tosiaan, mutta ei laita sen piikkiin! Ehkä kipinä Minecraftin pelaamiseen ja striimien katseluun voisi olla parempi syy. En ole järin tietokoneen ääressä ollut ja neulominenkin on vähän jäänyt.

Sain tuossa hetki sitten Abstrakti blogin tttintiltä tällaisen Liebster Award läpyskän.  Mukavaa nähdä että joku minuakin muistelee hiljaisuudestani huolimatta.
Kiitos tttintti tästä sinulle, lämmin halaus ja hyvää onnea lankojen parissa - käykäähän tsiikaas tsirpulan blogi.

Ohjeet:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 

3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 

4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Sain tttintiltä tämmöiset kysymykset

1. Mikä on bloggaamisessa ja blogeissa parasta?

Mie nautin kovasti bloggaamisesta kuvien ottamisesta ja niiden muokkaamisesta. Se on aivan luksusta kun esimerkiksi sukkamalli ottaa kaiken irti eikä poseeraa aina samalla tapaa - myös kuvattavana ollessani nautin hyvistä kuvista.

Kihlattuni Jii on hyvä malli ja hänellä on ehkä paras mahdollinen silmä valokuvaukselle, pientä opetusta vielä  kyllä vaatii.

Blogeissa parasta on erilaisuus. On nuorta ja vanhaa, murretta ja ilman, hienoja kuvia ja rumia räpsyjä jne.

2. Miten vietät vapaa-aikaasi (paitsi bloggaamalla)?

Pelaan pleikkarilla, hoiden huonekasveja, käsitöitä ja katselen tosiaan kun toiset pelaa.

3. Mitkä asiat tekevät sinut iloiseksi?

Pienet, suuret ja pääsi kokoiset.

4. Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit?

Riippuu tulisiko sieltä se 7euroa vai esimerkiksi tuo 24miljoonaa euroa mikä Eurojaskassa tällä hetkellä on. Jos tuo isompi summa tulisi, niin varmaan: ajokortin hankkiminen/ajaminen, auton hankkiminen ja muutto jonnekin metsän keskelle omakotitaloon. Näin nyt alkajaisiksi.

5. Mitä arvostat elämässäsi eniten?

Perhettä

6. Mitä haluaisit tehdä elämässäsi toisin?

Voih, monia asioita! 

7. Mihin matkustaisit jos voisit valita minkä kohteen vain?

Jenkkeihin.

8. Mikä on unelma-ammattisi tai mitä tekisit jos voisit tehdä mitä vain?

Tähän kohtaan varmaan kuuluisi vastata "olen jo unelma-ammatissani", mutta varmaan salaa tahtoisin olla joku ammattilainen bloggaaja ja käsitöiden ammattilainen.

9. Elämäsi paras kokemus?

Ei ehkä yhtä ja parasta, mutta 2014 siskon häissä kaasona ♥

10. Pahin pelkosi?

Menetys.

11. Minkä biisin kuuntelit viimeksi?

Tässä kohtaa pitäisi muistaa pieniä alle 200 lukijan blogeja, mutta pakko myöntää etten tällä hetkellä ole kauhean perillä bloggerin puolella lukulistaltani kenelle tämä on jo myönnetty ja kenelle pienokaiselle ei.

Joten jätän tylystä kenetkään kruunaamatta tällä lärpäkkeellä.

Kasvivärjäys, done!

Jo useamman vuoden olen haaveillut kasvivärjäyksestä, mutta en ole sen eteen saanut tehtyä kuin kerättyä valkoisia lankoja ja haaveltua. Noh, meidän paikallisessa neulekahvilassa oltiin otettu kasvivärjäys varmaan puheeksi alusta saakka mutta nyt lopputalvesta/alusta kevätä ruvettiin asiasta keskustelemaan enemmän.

Pagisen mitä pagisen blogin pitäjä Kosotäti on ahkera lankojen värjääjä keväästä syksyyn, hänelt kun kysyy niin saa vastauksen aivan varmasti - ainakin jonkinlaisen.

Tuolloin kevään korvissa sovittiin, että kesän alussa mennään hänen luokse värjäämään lankaa. Ja niinhän me menimme! Tuossa 1½viikkoa sitten 10.6 startattiin autot lankavyyhtiemme kanssa ja pärisyttelimme Kosotätin "piilopirttiin" eiyhtäänminneen. Eiyhtäänminneen, juuri sellainen paikka missä on kotoinen tunnelma ja mukava mennä täältä kaupungin "vilkeestä".

Kosotätin ja itseni lisäksi meitä oli kaksi naista matkassa mukana, toisille tuli sitten syistä tai toisista esteitä - harmi kun kuitenkin tästä oltiin puhuttu jo varmaan koko alkanut vuosi. (Okeiokei, yksi rakoperse oli juuri aloittanut samana päivänä työssäoppimisenharjoittelun tms. ymmärrän yskän! :) )

Nyt jälkeenpäin kun miettii, niin tämä oli oikein oivallinen määrä.

Kosotäti oli keitellyt kahdenlaista soppaa langoillemme. Aluksi päästiin kaiveleen enimmät lupiinit ja revonpavut padasta pois. Toisessa pavussa oli kiventieraa joka sai olla koko värjäämisen ajan padassa.

Eka uiteltiin, huljuteltiin ja polskuteltiin langat saaveissa läpikotaisen märiksi. Voi mahoton miten kylmää kaivoo Kosotätin kaivosta nouseekaan, hyh!

Itsellä oli kirkasta valkoista kahta vyyhtiä, muilla sitten kermanvalkoista ja taisi siellä muutama harmaakin olla. Vai kenties vain yksi. 

Pääskysestä ei päivääkään.

Vyyhit hirtettiin isoon puulärpäkkeen varaan veteen, jossa ne viettivät aikaa sitten yli tunnin verran. Välillä ankarasti voimistettiin hauiksia, kun huljuteltiin lankoja tuossa myrkkysopassa.

Enemmän habaa tarvitsi tämä kivitierasta tehty keitos. Eikös näytäkkin herkulliselta? 

Tämä vanha Lady antoi allekirjoittaneelle koiraterapiaa, onneksi on näitä hömelöitä laatuyksilöitä jotka saavat pienen hetken kuluttua unohtamaan koirafobian.

Välissä hörpittiin tsaikkaa ja syötiin Kosotätin herkkuja, sekä juoruttiin. (Baileys ei muuten sovi jäätelön kanssa, hyi.)

Suu kun oli pistetty makeaksi ja Kosotäti katsonut, että langat ovat uiskennelleet tarpeeksi kauan myrkkysopissa, aloitimme armokkaan veden loiskuttelun kun lankoja alkoi pesemään. Eka otimme puhtaamman liemen vyyhdit, huljuteltiin saaveissa puhtaaksi ja pistetiin telineelle kuivamaan.

Kiventierassa värjäytyneet vyyhdit vaativat sitten enemmän hommaa, voi sitä roskan määrää mitä niistä irtosikaan! 

Itse täyttelin saaveja ja tyhjentelin likaisia sitä mukaan kun muut huljuttelivat lankoja.

Ja tämmöisiä söpöliinejä sieltä tuli! Tämä kuva on otettu puhelimella, joten laatu on senkin mukainen.

Revonpavun ja lupiinin liemestä tuli vaaleankeltaisia lankoja, niissä huomasi hyvin värierot erilaisten valkoisten välillä. Ruskeita sitten syntyi jäkälämössöstä, kermanväriset 7veljeksistä tuli kuparisen näköisiä ruskeita. Kuvan keskellä oleva harmaampi ruskea on värjätty harmaaseen lankaan, siitä tuli oikeastaan todella veikeä mitä ei kuvasta erota.

Harmaanruskean langan yläpuolella on pienen pieni vaaleampi vyyhti, joka oli jotakin silkkivillaa. Tultiin naisten kanssa siihen tulokseen, että siinä ollut silkki ei varmaan kauheasti perusta tuosta värjäyksestä joten lopputulos on "muodikas" liukuvärjäys.

Oletteko te kokeilleet värjäystä?

Me varmaan värjäämme taas heinäkuun lopulla/ aivan elokuun alussa, silloin olisi aikomus tehdä vihreää! Katsotaan mitä kasvia se Kosotäti silloin on riipinut patoihin.

Kesä on saapunut kaupunkiin.

Päätin jossain välissä tässä keväällä, etten tänä vuonna kasvata parvekkeella mitään hyötykasvia - ei niistä tullut viime vuonnakaan paljoa mitään satoa vaikka miten paljon juopottelivatkin vettä. Vaikka lopulla talvea kylvinkin paprikaa, niin annoin niiden kuivua ja päätin että pidetään tämä kesä taukoa.

Ja parvekkeella oli tunkkainen hajukin viime kesänä, mikä lähti tomaatista. Tai sen varret.

Silloin kun asuin kotikunnassani oli tapana pistää mökillä multaan perunoitakin kasvamaan, tätäkään en ole enään muutamaan vuoteen tehnyt. Kosotäti Pagisen mitä pagisen blogista lupas antaa miulle jonkun verran narsissiin sipuloitatms. jotka meinasin linkasta johonkin koloon mökillä, vähän väriä sinnekin harmauteen.

Ainoa mitä halusin parvekkeella tänä kesänä oli roikkuva kesäkukkanen. Kukkia katellessa torilla melkein ääneen höpöttelin jokaisen kohdalla "mummoille suunnattu..mummoille suunnattu.. mammalla on tollainen.." - kunnes näin sen. Nimeltään verenpisara! Jotain muutakin ohessa kylkiäisenä, mutta eipä myyjällä ollut kuin tollaisia sekoituksia. "SE KÄY!"

Voisin tästä melkein ottaa tavan, hankin kesän korvilla parvekkeelleni verenpisaran. 

Parvekkeen suojiin pääsi myös sisältä melkein kaikki viherkasvit. Niitä on varmaan 20 eri ruukkua, joten kaikille oman paikan löytäminen on tuottanut hieman tuskaa. Töihin olen vienyt pistokkaita, mutta ei se kään tunnu auttavan välillä vallitsevaan tilan puutokseen.

Viirivehka ei ole kauheasti kasvanut, mutta ainakin on elossa!

Kirjojuoru on puolestaan kasvanut silmissä, tuo väritys on varsin kaunis ja kirkkaampi uusimmissa lehdissä.

Myös rionjuoru kasvaa silmissä.

Turhapuron päähine.

Minäkin vihdoin sain kun sainkin oman yhteistyöllisen paketin Lankasatamasta vissiin kuukausi takoperin. Paketin langat laittoivat heti aivot hommiin, että mitä niistä tekisi.

Kunnes sitten lamppu syttyi ja tätä päähinettä sitten tehtiin useampi ilta välillä neuloen.

Lankahan on siis Katian 100% Lino, täyttä pellavaa siis!

Kuulun itse niihin henkilöihin, jotka eivät osaa pitää hiuksia auki. Ne on aina jossakin nyssykällä tuolla päälaella tai niskassa. Yleensä tuolla pään ylhäällä.
Siispä päätin, että miun metrifleda tarvitsee oman ulkoistamisella soveltuvan aukon. Lopuksi vielä hiirenhäntää virkaten nyöriksi, niin avot!

Kesän 2015 spurgu-look on hallinnassa :'D

Tässähän oli aluksi ajajtus tehdä lierihattu, mutta arvatkaa sainko tehtyä mitään järkevää? Tämä myssy on muutenkin virkkailtu täysin vapaalla kädellä mikä itsestä tuntui sillä hetkellä kivalta.

Katia Lino on hieman karhea lanka, mutta ei käynyt ainakaan omiin käsiini ollenkaan. Sillai hyvällä tapaa karhea, varmasti siis loistavaa lankaa jos joku tekee pesuriepuja tai tawasheja! Suosittelen niihin. Karheuden vuoksi voisin myös kuvitella ettei lähde luistamaan päästä aivan heti pois.
Se lähteekö tästä väriä jää vielä odottamaan.

Lankaa on myös helppo purkaa, ei tullut kuin muutama ärräpää kun olin virkannut liian tiukkaan.

Lankana Katia Lino, sininen. Kaksinkertaisena.

Koukku 5mm

Lankaa kului 70g

Kyllä ne lapaset oppii.

Aivot valuu leuasta pihalle ja hienot kiharatkin tuuli vei.

Lankana Novitan 7 veljestä

Puikot 3½ mm

Lankaa kului 68g

Lapaset alkavat hiljalleen tuntumaan jo varsin kivuttomilta neuloa. Vielä voisi hienosäätää peukalon lisäyksiä, luulen kuitenkin että nekin siistiytyvät ajan kanssa kunhan neulon lapasia enemmän. Tekemällä oppii, niin se neuloessakin käsityökin parantuu mitä enemmän tekee. 
Kadehdinkin niitä tapauksia, mitkä jakaa täysin sileitä kirjoneuletöitä ja kertoo niiden olevan heidän ekojansa. Itsellä tuppaa vieläkin olemaan ties mitäkin harakanvarpaita, pelkkää resoriakin neuloessa - vaikka onhan tuo kuuleman mukaan käsiala parantunut vuosien myötä. Kirjoneuleessa on tietysti vielä parantamisen varaa, sen tiedän ilman ulkopuolisenkin sanomista.

Sinappia raidaksi.

Lankana Novitan 7 veljestä, II-laatu Sinappi ja II-laatu valkoinen

Puikot 4 mm

Lankaa kului 110g

Sinappi ja valkoinen, minusta ehkä yksi kauneimmista yhdistelmistä käsitöissä. Tuo valkoinen tuli ostettua ajatellen lankojen värjäystä, mutta eihän se nyt voinut odottaa kun tämä väriyhdistelmä houkutteli kovasti yli 1½ kuukautta takoperin.

En mitään hienoa kuviota tehnyt näihin, omasta mielestä myös raidoissa toimii. Sydämeni tuohon sinapin väriin olen menettänyt jo vuosia sitten, olkoot kyse langasta tai kankaasta.

Taidanpas varmaan pistää tätä väriyhdistelmää omiinkin sukkiin tai lapasiin, kerrassaan herkullinen!

Viinimarjaa varpaissa.

Lankana Novitan Jussi

Puikot 3 ½mm 

Lankaa kului 70g

Uhosin tuossa varmaan kuukausi takoperin henkilökohtaisessa profiilissani Facebookissa, etten tee kenellekään lahjaksi enään villasukkia. Tämä voi pitää paikkansa, kunhan opin tekemään jonkun kivan patalapun.

Eräs nettiystäväni vuosien takaa siihen jotain nasevaa napautti, josta lähtikin keskustelu että tekisin hänelle villasukat. Nilkkasukat, sehän oli heti kättelyssä selvä ja vissiin yksi ilta sitä tuumattiin mikähän ne väri voisi olla. Tähän viininmarjanpunaiseen väriin päädyttiin ja hujauksessa nämä sukat syntyivätkin.

Vielä odottavat kotosalla lähetystä, pitää selvittää minkä on edullisin mahdollinen, nytkun toi hitsin Posti on poistanut maksikirjeen. (Ja sitten käytetään sitä valuuttaa siihen turhaakin turhaan Postinen lärpäkkeeseen. Kyllä meille ainakin mainokset löytää yhtä hyvin oli ne sen välissä vai ei!)

Näppituntumallinen postia.

Tiesittekö että tästä Kapteenilla on myös facebookissa oma sivu? Kyllä, tästä kohtaa kun klikkasit niin pääsit sivulle. Siellä kun tykkää niin, näkee blogisuosituksiani ja muuta ylimääräistä hölinää, mitkä eivät pääse tänne blogin puolelle.

Huhtikuun alussa kehaisin Näppituntuma-blogin tekemisiä pussukoita, mitä hänen blogissansa on muutamaan kertaan näkynyt. Sillai julkisesti päälle 120 seuraajan nähden Kapteenin fb-sivuilla. Näppituntuman Amria tästä ilostui ja kertoi lähettävänsä minulle pussukan. Jos rehellisiä ollaan niin en kyllä kehaissut siinä mielessä töitä, että tahtoisin sellaisen - nuo pussukat ovat kertakaikkisesti vain ihania ja niin taidokkaita! Tässä iso tyttö ihan heltyi ja miltein herkistyi, kun postia sain.

Paketista löytyi tällainen isompi pussukka, joka sopii toilettilaukuksi tai niinkuin itsellä - puuhapussukaksi. Puuhapussukka? Käsitöitä harrastavan tykötarpeet kulkee siinä hyvin mukana. Silmukkamerkit, mittanauha, virkkuukoukku, palmikkopuikko jne.
Toilettipussiksi tätä ihanuutta en ota, sen virkaan olen suunnitellut tekeväni jotakin aivan erilaista.

Mukana oli myös pieni littana pussukka, jota toimittaa itsellä tällä hetkellä käsilaukussa kännykkäpussin virkaa (ja mahtuuhan sinne pari ponnaria, laturi ja työpäivän ajaksi sormus).

Toisesta pussukasta löytyi myös muutama Amrian itse tekemänä silmukkamerkki. Arvatkaa saanko niistä pienokaista mitenkään hyviä kuvia? No en, mutta kuten arvata saattaa nehän oli aivan ihastuttavia. Odottavat vielä jotakin sellaista isoa työtä mihin ne voin ottaa käyttöön, Jos ette ole käyneet Näppituntumassa niin kannattaa mennä ja seurata, aivan ihastuttavia töitä sieltä löytyy.

Kiitos kovasti sinulle Amria näistä pussukoista, olet kyllä kätevä käsistäsi mitä olen näitä pussukoita syynäillyt ja mitä blogissa olen nähnyt. :)

Vielä jaksan ihmetellä miten tällaisia ihania ihmisiä riittää ♥

Pieneen viluun.

Lankana Drops Fabel (903)

Puikot 2 ½mm 

Lankaa kului 54g

Pitkään olen pohtinut (varmaan tämän koko kuukauden kun vietin hiljaista eloa internetistä) niinkin tärkeätä asiata, että mitäs jos varpailla on vain vähänä kylmä? Tietysti voisi vetäistä puuvillaiset sukat jalkaan, mutta entäs jos ne on liian vähän ja paksummat sukat liikaa?
Sitähän tarvii ohuet terukkaat siis!

Olen kuullut näistä tapauksista (kaveripiiristäkin löytyy), mitkä vetää kesät ja talvet terukkaissa. Itsellä talvellakin tulee joskus jo muutaman hetken 7veikkasukkien jälkeen varpaat tuskaisen kuumiksi, mutta silti tekisi pitää jotain muuta kuin ihoa hiveleviä puuvillasukkia.
Kesälläkin tai sen korvilla, voi mökilläkin varpaat kaivata vähän lämmikettä nurkissa vinkuvan kylmyyden vuoksi. Kylmiin kevätpäiviin pitäisikin tehdä huopuvasta langasta jotkut tossukat, kun ei tuo Lankahelvetin Hennakaan huolinut tilausta vastaan - niisk.

Nämä Fabelista tehdyt nilkkasukat tulevat varmuudella omaan käyttöön. Ohjetta näihin ei käyttänyt, jostakin Dropsin ohjeista otin silmukkamäärän nilkkaan. Jalkapöydän päälle Junasukista tuttua makkaraa tuomaan vähän erilaisuutta.

Jämät raidoiksi.

Lankana Novitan 7 Veljestä

Puikot 3½mm 

Lankaa kului 140g

Harvoin sitä lankoja valitessa osaa arvata miten hyvin värit mätsää toisiinsa. Tällä kertaa voinkin sanoa, että omasta mielestä nuo sopivat toisiinsa todella hyvin! Harmi etteivät nämä sukat jää omia jalkoja lämmittämään, ovat himpun verran isot.
Mutta tuttu idea näissäkin; ei tavallisia villasukkia voi vaan olla liikaa.

Virkattu neuletakki neuloen.

Ei mennyt tämäkään neuletakki kuin siinä yhdessä ässällä alkavassa televisiossa näytettävässä ohjelmassa. Mutta eihän se haittaa, kyllähänä tätä vaikka kotona käyttää lämmikkeenä.

Lankana Novitan Usva II-laatu, kaksinkertaisenaPuikot 7mm pyörönä
Lankaa kului 632g

Inspiraatio täältä

Tästä jäi vähän ristiriitaiset tunnelmat. Olen tyytyväinen että selkää lämmittää kerrankin joku muu, kuin viltti tai huppari - toisaalta sitten ei tätä kehtaa käyttää missään julkisella paikalla.
Neuletakkien pieruverkkarit.
Jouduin tekemään jatkopalan, mitoitus muutenkin kusi ja koska neuloin sileää niin tietysti toi reuna kääntyy tuollai tyhmästi.
"No virkkaa reuna!" Miehän virkkasin ja se pirulainen kääntyy silti.
Tuossa Usvassa liukuu noi nätisti, jatkopalassa ei niin nätisti kun selän puolella.

Vielä mie hankin jonkun sopivan langan ja virkkaan tuon ohjeen kyllä! Tai jatkan täydellisen neuletakin metsästystä.

Neulekahvila toisessa pöydässä.

Me neulotaan yleensä tiistaisin Kotkassa Sutelan Prisman Pressossa, mutta viime tiistaina käytiin nauraa rätkättämässä muissa "maisemissa".
Oltiin nimeltään saatu kutsu Jumalniemessä sijaitsevaan Iskun liikkeeseen Keittiömaailman liikkeeseen, joka on iskun kanssa samoissa tiloissa.
Instragamissa minua seuraavat saattoivatkin tästä ehkä jotain kutinaa saadakkin.

Olin todella iloinen että pääsin tähän neulepiiriin mukaan, viime viikkoina on piirit jääneet vähemmälle töiden sekä kyydityksen takia. Tuonne olisi kyllä bussilla löytänytkin omineen, jos sellainen tilanne olisi ollut.

(Kävimpas samalla reissulla ostamassa tilaamassa Askosta mökille sänkyyn uudet sälepohjat!)

Koko kööriä paikalle odottaessa kaiveltiin kutimia esiin, juoruttiin ja arvosteltiin Novitan uutta lehteä. 

Ennen ja jälkeen, sekä ehkä vähän välissäkin, kävin Keittiömaailman puolella ihailemassa mallikeittiöitä. Siellä oli niitä useampi kappale, mutta tämä valkoinen ihanuus vei allekirjoittaneen sydämen kyllä totisesti. Monesti ihailen jenkkien keittiöitä, jotain samaa tästä malliversiosta löysinkin. 

Enään puuttuu vain talo ja rahat. Ei muuttaisi tuosta mitään! Paitsi ehkä tuon uunin voisi nostaa lattialta ylös :)

Meille kerrottiin Keittiömaailmasta, keittiöistä jne. Saatiin paakelssia ja kuumaa juomaa sen seuraksi. Itsestä oli mukava nähdä, että yhdessä mallikeittiössä oli mahdollisuus tehdäkkin konehärpäkkeellä meille kahvit! Eikä sitä sieltä huomannut.

Toiset neuloin ja toiset keskittyi syömiseen.

Minusta oli mukava nähdä muruja pitkästä aikaa, moni meistä kehuikin miten mukavaa oli vaihtaa vähän paikkaa missä neuloa. Ei ollut kiljuvia kakaroita tai kahvilan penkkejä päivät pitkät pällisteleviä miesolentoja. Saataisiin kuulemma tulla toistekkin - itse lähtisin oikein mielelläni!

Uhkasin mukana ollutta Kuppikissaa, että laitan hänen kasvojen päälle Pedobearin sensuuriksi. Säästän kuitenkin tämän huvin toiseen kertaan ja päätin räiskiä kaikkien kasvoille vaan vähän väriä.

Kuppiksen lisäksi mukana oli Pagisen mitä pagisen blogista tuttu Kosotäti, jolle annoin samalla ystävänpäivän Blogiystävän ilahdutuksen. Äänestä päätellen taisi tykätä :)

Varpaisiin ja takaisin.

Miehelle isot sukat. Niin oli ajatus kun langan loin puikoille. Ja tälläiset niistä sitten syntyi, ihan tavalliset eikä niin isot sukat. Riippuu tietysti mihin vertaa, 45 ylöspäin itse pidän isona miehen sukkana sukkia koska itsellä on jalankoko kaikesta riippuen 43/44 ja nämä ovat suunnilleen oman jalan kokoiset.

Huomioikaa allekirjoittaneen taidokkaat poseeraukset ja Kuppikissan laadukas taito kuvata. Tulipahan vähän erilaista kuvaa pitkästä aikaa.

Lankana Novitan 7 Veljestä

Puikot 3½mm 

Lankaa kului 134g

Joko Teillä lukijat on kevät puikoilla vai vieläkö vilisee villaiset?

Pelottava Pontso sai raidat.

Pelottava Pontso tuli välittömästi mieleen näitä tehdessä, vielä myöhemminkin vaikka nämäkin ovat olleet tehtynä useamman viikon. 

Lapaset ovat ainakin itsestä haasteellisemmat kuvattavat. Eilen tein blogissa kuten monissa muissa blogeissa näkyy taivaallisen ihania kuvia neulotusta käsineistä, vaikka miten yrittäisi ei ne koskaan ole yhtä tyylikkäitä.
Voisi ehkä olla aika vähän päivittää tuota kuvausvälinettäkin.

Lankana  Novita  7 veljestä

Puikot 3½mm 

Lankaa kului 66g

Joku ajatushan Kuppikissalla varmasti tässä oli, mahdollisesti ylävitoset kummitukselle tai muuta vastaavaa. Väliäkö tuolla, ihan kelvollista jälkeähän tässä saatiin auringon helliessä kuvauspäivänämme.

Tarvitseehan vauvakin neuletakin!

.. mutta eihän miulla ole vauvaa.
Harmi.


Jo 2013 marraskuussa yritin kurittaa tätä ohjetta, jokin sitten napsahti ja työstä ei tullut mitään. Olinkohan mitannut vähän väärin tjs. Purin ja nakkasin ohjeen kansioon takaisin odottamaan parempaa päivää ja kohonnutta taitoa.
Taidon nousemista en tiedä, mutta paremmat päivät sen sijaan olivat viikko sitten työtä aloittaessani.

Työ neulotaan yhdestä osasta, eikä saumoja ole kuin kaksi - molemmat sivut ja käsien aluset. Nekin menee sitten Dropsin ohjeella helposti yhteen!

Lankana  Regia Active

Puikot 4mm 

Lankaa kului 76g

Ohje Pehmoisia neuleita pienokaisille - kirjasta. 

Kauluksessa tehdään lisäyksiä hetken aikaa, mistä syntyi omasta mielestä tosi kiva yksityiskohta.

Tähän vielä napit ohjeen neppareiden sijaan ja avot.

Minimaalinen palmikko.

Ne tuli tikuteltua jo tammikuun puolella, sitten ne laitettiin valmiiden töiden pussukkaan ja ajan kanssa unohtuivat sinne. Kunnes joku kaunis päivä (tai sitten ei) katsoin valmiiden töiden vihkoa johon kirjaan työstä muutamalla sanalla, paljon kulunut ja mitä lankaa, puikkojen koot. Kirjaimilla ilmaisen sitten olenko Kuvannut työn, Laittanut grammat lankalaihikseen bloggerin puolelle ja Blogannut työstä.

Nämä ovat vielä kaiken kukkuraksi niitä pieniä sukkia, jotka eivät mahdu omaan 43 jalkaani - joten Kuppikissan kinttu tuntui luontevammalta. Ja tarvittavalta.

 Lankana  Novita  7 veljestä

Puikot 3½mm 

Lankaa kului 98g

Ohje Novitan sukkalehdestä

Eihän näissä taidan olla ohjeen mukaan, kuin tuo yksinäinen palmikko per sukka. En jaksanut vaivata aivoja suoran jalkapöydän kanssa vaan surutta neuloin siihenkin resoria.
Ei haittaa, menee nämä tälleenkin! Jos ei muuten niin taas talvella asunnottomien yöhön.

Oletteko kuulleet Torstista?

Kun marraskuussa bongasin Pinterestin syöveistä TÄMÄN Debi van Zylin "Beast Pillow"  ( itse puhun monsterityynystä) Rolfin, päätin että tuonhan mikä joku päivä sovellan itse !
Ja mikä sen mukavampi kuin löytää inspiraatio muualta, mutta lopulta työ onkin aivan erinäköinen - silti niin ihana! Omanlainen, uniikki!

Lankana  Novita  7 veljestä II-laatu

Puikot 4mm 

Lankaa kului 178g

Sisällä on Fidalta ostettu sisustustyyny ja silmiin sekä käsiin vähän täytevanua tungettu.

Neuloin työn tasona. Aloitin alapäästä kohti silmiä, jätin silmien verran puikoille roikkumaan ja sitten selän puoleisen suoran kohti alapäätä. 

Kursin neulomuksen tyynyn päälle Dropsin todella hyvän VIDEON avulla. Tai tolla oli ainakin aikomus kursia kasaan, en ole 100% varma käytinkö juuri tuota - suosittelen kuitenkin esim. neuletakkien ja villapuseroiden kanssa!

Silmille varasin molemmilta puolilta saman verran silmukoita, tai vähintääkin toisessa silmässä poimin etupuolen reunasta vaadittavan määrän. Silmät valmiiksi ja Olkasauman ompelu ohjeella reunat kiinni.

Kädet sekä jalat tein viimeiseksi poimien mieleisistä kohdista silmukat ja neuloin ympyränä, samalla ohjeella reunat kiinni kuin silmät. 

Vielä jää nähtäväksi jääkö tämä kaveri meille kotiin vai vienkö mökille mökkitonttujen seuraksi!

Valoa kohti.

Keväällä kun se aurinko pilkahtaa pilvien takaa kauniisti pidempään kuin sen 1minuutin, siitä alkaa armoton viherpeukalon pakotus. Nyt jokusia aikoja takoperin oli useampikin kaunis kevätpäivä, sitten tuli vettä ja loskaa, vähän pakasti jne.

Nyt lunta on enään vähän, pakkasista ei tuntoakaan ja näyttäisi viikon päästä maanantaina alkavan muutaman päivän nätit kelit (juuri sopivasti, kun allekirjoittanut leikkii yökyöpeliä).

Sovittiin jo vissiin viime vuoden puolella myöhään syksyllä muutaman ihmisen kanssa, että tehtäisiin kukkavaihtoja tai lähettäisin heille kiharaa rönsyliljaa pistokkaiden verran kun tuolloin emokasvi tehtailia vauvaoksaa.

Talven sitten odottelin, että niistä kehkeytyisi jotakin. Välillä otin vauvakasveja irti ja iskin shottilasiin juurtumaan, eihän siitä silloin talvella tullut lasta eikä toistakaan juttuja. 

Näyttäisi vahvasti siltä, ettei pakkasia ole lähipäivinä tulossa niin yhden nettituttuni kanssa sovittiin vaihtavan pistokkaita keskenään. Hän oli luvannut minulle paria erilaista juorua (kun onneton tapoin omani viime vuonna, nyyh!) ja minä hänelle tuota kiharaa rönsyä.

Omaa postianiahan en ole jaksanut kerennyt viemään vielä postiin.

Noora laittoi tosiaan kahdenlaista juorua miulle. Olin (ja olen yhä) todella kiitollinen ja iloinen näistä, koska tykkäsin vanhasta juorustani todella paljon. Vielä vähän jännittelen ottivatko nuo postittamisesta kuin pahasti nokkiinsa, eivät eilen tuntuneet kauheasti pahoittaneensa mielen mutta tänään näyttää taas mieli hieman apeammilta kun vaihdoin kuvassa olevat pistokkaat altakasteluruukkuun, joka voi olla parempi vaihtoehto tällaiselle himokastelijalle.

Taidan luikauttaa pari sulosointua näille.

Toinen minkä parissa täällä on aloitettu jo on kevätkylvöt. Viime vuodesta ja edellisestä opikseni otettuani täällä ei kasva tällä kertaa kuin suippopaprikaa, sekä tomaattia. Mikäli mansikat näyttävät elonmerkkejä kelin lämmetessä, niin nekin saavat jäädä kesäksi parvekkeelle.

Huomasin kun sain viime kesäksi lomasijaisuuksia ei kauheasti ehtinyt kriittisinä hetkinä parvekkeen asukkaita kastella, monesti oli päivän päätteeksi kaikki nuupallaan. Jos erehtyisin saada tehdä tänäkin kesänä jossakin alalla töitä.
Karsin paprikat kahteen kappaleeseen max kolmeen, tomaatit sama homma. (eli jos jotakin irl-tyyppiä kiinnostaa niin tästä voisi jollekin lähteä 3-4 alkua jossakin kohtaa punaista suippopaprikaa). Tänä kesänä aion parvekkeelle mahtua muutenkin, kuin varoen kasvatteluita!

Joko siellä on mullat kosteana?

ps. 400 postaus! iik.

Mökille jo mieli halajaa.

Kova kaipuu alkoi edellisellä viikolla, kun näin Clas Ohlsonilla TÄMÄN hanallisen lasiastian joka sopisi sinne pieneen keittiöön juomaveden säilytykseen.
Olen kovasti välttänyt kaipuuta mökille, vaikka kuulunkin naamakirjassa mökkihöperöt nimiseen ryhmään jossa jaetaan pitkin vuotta kuvia mökeiltä, suunniteltia ja mielipiteitä. Ehkä hieman mieleni pahoitin talven mittaan siitä ryhmästä, kun itsellä kesälläkin mökille pääsy on usean viikon suunnittelua vaativa reissu autottomalle.

Onneksi oon saanut tätin mökin käyttöön ja hoivaan, jossa voin sitten aina kun vain muut asiat antaa periksi, aikaa viettää ja rentoutua.

Viime kesänä sinne tuli kaikenlaista hankittua jo mm. uudesta sängystä patjoineen aina keittiön pieniin astioihin. Anttilasta löytyi tällaiset kupit allennuksesta, allekirjoittaneen nimellä ei löytynyt mutta tämä sopii minusta ainakin paremmmin. Ylämökillä on oma vakiomukini, tästä tuli "omaan" mökkiin puolestaan vakiomukini kahveille.

Nyt onkin puolestaan aloitettu nettikauppojen selailu tuumien, mitähän vielä sieltä puuttuikaan. Varmasti niin paljon, mitä ideoita sinne keksii muutenkaan!Ja niitä ideoita, sekä kohteita on mielessä jo tähän kohtaan todella monta. Isoa ja pientä.

TÄMÄ tyyny jotenkin huutaisi päästä mökille. ♥

Kesäkalusteita tuskin saa vielä miettiä, eihän niitä ole näkyvilläkään juuri missään nettikaupan valikoimassa vielä. Jospa sitten vähän myöhemmin niitä.

Osaisiko muuten joku suositella mistä löytäisi pitsiverhojen ohjeita? Saunan ikkunaan olisi kiva sellainen virkata hieman esteeksi.

Minttusuklaata sukissa

Lankana  Novita  7 veljestä

Puikot 3½mm 

Lankaa kului 130g

Tavallisia villasukkia ei voi olla liikaa, sehän on todettu jo - eikä kyllä erikoisia tai uniikkejakaan kappaleita. Niitä on kiva neuloa, kun joku aivotyötä vaativa työ ei kiinnosta.

Se miksi varsi on suora ja terä resorilla.. en tiedä. Ehkä siinä joku ajatus silloin oli kun nämä aloitin, nythän se on haistunut savuna ilmaan.
Henkilökohtaisesti tykkään sukista joissa on napakkuutta terän kohdalla, mutta varsi saa olla lörtömpi. Vai olenko ajatellut ihmisten turvonneita sääriä.