Jo useamman vuoden olen haaveillut kasvivärjäyksestä, mutta en ole sen eteen saanut tehtyä kuin kerättyä valkoisia lankoja ja haaveltua. Noh, meidän paikallisessa neulekahvilassa oltiin otettu kasvivärjäys varmaan puheeksi alusta saakka mutta nyt lopputalvesta/alusta kevätä ruvettiin asiasta keskustelemaan enemmän.
Pagisen mitä pagisen blogin pitäjä Kosotäti on ahkera lankojen värjääjä keväästä syksyyn, hänelt kun kysyy niin saa vastauksen aivan varmasti - ainakin jonkinlaisen.
Tuolloin kevään korvissa sovittiin, että kesän alussa mennään hänen luokse värjäämään lankaa. Ja niinhän me menimme! Tuossa 1½viikkoa sitten 10.6 startattiin autot lankavyyhtiemme kanssa ja pärisyttelimme Kosotätin "piilopirttiin" eiyhtäänminneen. Eiyhtäänminneen, juuri sellainen paikka missä on kotoinen tunnelma ja mukava mennä täältä kaupungin "vilkeestä".
Kosotätin ja itseni lisäksi meitä oli kaksi naista matkassa mukana, toisille tuli sitten syistä tai toisista esteitä - harmi kun kuitenkin tästä oltiin puhuttu jo varmaan koko alkanut vuosi. (Okeiokei, yksi rakoperse oli juuri aloittanut samana päivänä työssäoppimisenharjoittelun tms. ymmärrän yskän! :) )
Nyt jälkeenpäin kun miettii, niin tämä oli oikein oivallinen määrä.
Kosotäti oli keitellyt kahdenlaista soppaa langoillemme. Aluksi päästiin kaiveleen enimmät lupiinit ja revonpavut padasta pois. Toisessa pavussa oli kiventieraa joka sai olla koko värjäämisen ajan padassa.
Eka uiteltiin, huljuteltiin ja polskuteltiin langat saaveissa läpikotaisen märiksi. Voi mahoton miten kylmää kaivoo Kosotätin kaivosta nouseekaan, hyh!
Itsellä oli kirkasta valkoista kahta vyyhtiä, muilla sitten kermanvalkoista ja taisi siellä muutama harmaakin olla. Vai kenties vain yksi.
Pääskysestä ei päivääkään.
Vyyhit hirtettiin isoon puulärpäkkeen varaan veteen, jossa ne viettivät aikaa sitten yli tunnin verran. Välillä ankarasti voimistettiin hauiksia, kun huljuteltiin lankoja tuossa myrkkysopassa.
Enemmän habaa tarvitsi tämä kivitierasta tehty keitos. Eikös näytäkkin herkulliselta?
Tämä vanha Lady antoi allekirjoittaneelle koiraterapiaa, onneksi on näitä hömelöitä laatuyksilöitä jotka saavat pienen hetken kuluttua unohtamaan koirafobian.
Välissä hörpittiin tsaikkaa ja syötiin Kosotätin herkkuja, sekä juoruttiin. (Baileys ei muuten sovi jäätelön kanssa, hyi.)
Suu kun oli pistetty makeaksi ja Kosotäti katsonut, että langat ovat uiskennelleet tarpeeksi kauan myrkkysopissa, aloitimme armokkaan veden loiskuttelun kun lankoja alkoi pesemään. Eka otimme puhtaamman liemen vyyhdit, huljuteltiin saaveissa puhtaaksi ja pistetiin telineelle kuivamaan.
Kiventierassa värjäytyneet vyyhdit vaativat sitten enemmän hommaa, voi sitä roskan määrää mitä niistä irtosikaan!
Itse täyttelin saaveja ja tyhjentelin likaisia sitä mukaan kun muut huljuttelivat lankoja.
Ja tämmöisiä söpöliinejä sieltä tuli! Tämä kuva on otettu puhelimella, joten laatu on senkin mukainen.
Revonpavun ja lupiinin liemestä tuli vaaleankeltaisia lankoja, niissä huomasi hyvin värierot erilaisten valkoisten välillä. Ruskeita sitten syntyi jäkälämössöstä, kermanväriset 7veljeksistä tuli kuparisen näköisiä ruskeita. Kuvan keskellä oleva harmaampi ruskea on värjätty harmaaseen lankaan, siitä tuli oikeastaan todella veikeä mitä ei kuvasta erota.
Harmaanruskean langan yläpuolella on pienen pieni vaaleampi vyyhti, joka oli jotakin silkkivillaa. Tultiin naisten kanssa siihen tulokseen, että siinä ollut silkki ei varmaan kauheasti perusta tuosta värjäyksestä joten lopputulos on "muodikas" liukuvärjäys.
Oletteko te kokeilleet värjäystä?
Me varmaan värjäämme taas heinäkuun lopulla/ aivan elokuun alussa, silloin olisi aikomus tehdä vihreää! Katsotaan mitä kasvia se Kosotäti silloin on riipinut patoihin.
