Hiljaisuus, miten tähän on tultu?

Olen todella iloinen siitä, että täällä on lukijat säilyneet ja uusiakin tullut vaikka itse kasvattelen sohvan nurkassa pöllyä sekä seittejä. Kiitos siitä teille. ♥

Kuten varmasti jokainen lukija on huomannut miten hiljaista täällä on, kesän mittaan olen kertonut kaikenlaisia syitä ja ajatuksia tähän. Jokainen näistä tuntunut oikealta syyltä silloin, en rupea niitä vähättelemään sen enempää.

Blogin suurempi hiljaisuus alkoi varmaan tuolla toukokuussa, kun Kuppikissa teki lähtöä muuttoa n. 137km päähän täältä. Olin jo kumminkin kuvaillut Kuppiksen kanssa hyvän aikaa molempien töitä blogiin ja nytten kun niitä sopivia jalkoja, käsiä tai kaveria kuvaamiseen ei ollut jäi myös blogi hieman taka-alalle.
Tietysti voisin kuvat Jiin kanssa, mutta ei sen 45koon jaloista ole kauheasti apua 39 sukkia kuvatessani. Kuppikissa sentään tiesi millaisia kuvia on kiva blogissa julkaista ja asettautui aina rajoja kokeillen millaiseenkin jooga-asentoon sukkia kuvatessa, ei se ihan jokaiselta tytöltä onnistune.

Keväällä myös varmistui kesän lomitukset, jotka veivät elämästäni jälleen paljon aikaa. 8tunnin raskaan fyysisen työn jälkeen, ei aina tee mieli napata tavaroita mukaan ja raahautua jonnekin luodolle kuvailemaan. Kun tämä Suomen suvikin oli jälleen mitä oli! 

Olen mittaan myös lähentynyt neulepiirin naisten kanssa. Aina olen ollut heidän kanssaan hyvissä väleissä, mutta kuten aina olen tiennyt - tulen toimeen paremmin vanhempien ihmisten kanssa. Pienestä pitäen kun on ystävänä ollut ikäihmisiä, niin tajuan heidän tärkeyden vielä vanhemmalla iälläni. (Ei Liisa, en sano että olisi vanha - olet kuitenkin hieman vanhempi kuin minä ♥)
Tämä pätee myös työssäni.

Kesän mittaan olen myös ahkerasti pelaillut pleikkarini äärellä. Tarkat ihmiset ovatkin voineet huomata Instagramin puolella välillä kuvia eri peleistä, joita voin useammankin tunnin naputella. Viime marraskuussa löysin myös livestriimit, joiden parissa myös pleikkarilla olen ahkerasti viettänyt aikaa. Kun niitä kattelen, voin ohella tietysti neuloa - mitä monesti teenkin! Katson kun joku pelaa jotakin peliä ja itse neulon puikot savuten villasukkia, eivät ne käsityöt tyystin ole jääneet. Näistä livestriimeistä outona ilmiönä ovat tulleet uudet nettituttavuudet. Suomesta, briteistä, jenkeistä ja hollannista näin kättelyssä mitä mietin.
Pelottavinta noissa ihmisissä on ehkä se, miten niistä tuntemattomista ihmisistä on voinut tulla tärkeämpi kuin jotkut irl-tuntamani henkilöt.
Niiden tyyppien ansiosta tämä lukihäiriöinen ujopiimä on prepannut englantiaan! Ja ne ymmärtää, etten osaa sitä täydellisesti eivätkä välitä siitä- huisia!

Kesän neulomuksista on kyllä kertynyt hurja määrä miinusta ja pitäisikin tässä joku päivä ryhdistäytyä, raahata kamat mukaan ja lähteä jonnekin kuvaamaan. Myös kesäkuun jäljiltä ollaan Pagisen mitä pagisen blogin miljöössä käyty elokuun lopulla värjäämässä jälleen - seuraavakin värjäyskerta taitaa olla ihan nurkan tuolla puolen! Voisinkin joku päivä vyyhdittää keräni valmiiksi.

Kyllä minä täältä vielä tulen!

Oletteko muuten huomanneet nyt käsitöiden rintamalla mikä olisi syksyn IN juttu? Onko ne ne räsymattosukat vielä vai jokin muu?