Viimeiset tunnit 2015

Kuten olen jokaisena vuonna varmaan kirjoittanut jonnekin jotakin mitä seuraavana vuonna lupaan tehdä, kokeilla ja yrittää.
Okei, tälle vuodelle asia meni jotenkin
"Entäs mitäs uutta alkaneelle vuodelle aion opetella?

En mitään.

Ainakaan lupaa."

Mutta ensi vuonna lupaan opetella tai kokeilla!
- Osallistua tavalla tai toisella johonkin tempaukseen

- Neuloa/virkata pipo

- Yötyöhön hartioille lämmitin puuttuu vielä vuodenkin jälkeen

- Löytää sen täydellisen neuletakin ohjeen

- Vähemmän Novitaa, enemmän kaikkea muuta

- Löytää mökin saunan ikkunaan joku virkatun verhon ohje.

- Aloita vihdoin se Dreambird-huivi

Ehkä noilla pääsee alkuun. 

Tulevana vuonna ollaan myös suunniteltu, että mennään neuleporukan kanssa jälleen Pagisen mitä pagisen blogin pitäjän kosotätin luokse värjäilemään lankoja. Meillä oli tänä vuonna kolme kertaa, mutta luulen (ja toivon!) että niitä on ensi vuonna paljon enemmän! Tarkoitus vissiin olisi, että nyt alkuvuodesta käytäisiin läpi minä ajankohtana ruvetaan keräämään mitäkin ja milloin värjäillään.
Nyt talven rojektina onkin sipulinkuorien keräys.

Olen menneen vuoden tehnyt ilman sen suurempia lomia (toukokuussa 4pvä, joulukuussa 7pvä) 3vuorotyötä ja iloksenne voin ilmoittaa, että kävin aamulla kirjoittamassa 4kk jatkot vielä! Todennäköisesti tämä tarkoittaa sitä, että voia olla vähän hiljaisuutta täälläkin suunnassa mutta yritän parantaa tapani!

Menneenä vuonna olen myös ahkerasti pelannut videopelejä, sekä striimaillut itse niitä muiden nähtäväksi nettiin. Videopeleistä ja striimien tuomista uusista tuttavista en tule tulevana vuonna luopumaan vaan aion rakentaa ystävyyttä heiden kanssaan lisää. Striimauksen voin viedä uusiin ulottuvuuksiin tulevaisuudessa, jos näin on niin tulen siitä teille kertomaan. :)

Minut löytää vieläkin Instagramissa nimimerkin kapteenilla takaanta, tuossa oikealla on linkki suoraan. Myös twitterissä olen, mutta tuon olen oikeastaan pyhittänyt pelaamiselle - ehkä sinnekin joskus voi jotain muutakin eksyä.

Instagramissa olen pitänyt vuoden aikana eloa, vaikka täällä blogin puolella onkin ollut hiljaista. On ollut todella sydäntä lämmittävää, että siellä on ihmiset muistaneet vaikka täällä on ollut kovinkin hiljaista. Kiitos teille siitä. ♥

Ensi vuonna lähden lankalaihikseen mukaan, ei kyllä noita miljoonia kiloja tekisi mieli punnita mutta tulen kyllä kirjoittamaan paremmin ylös miinukset ja jakamaan ne täällä taas uuden lankalaihiksen merkeissä. Onhan miulla about. kilomäärä tiedossa, mutta ei huvita noita kaikkia pieniä palleroita ruveta pienellä vaa'alla punnitsemaan. :)

Kiitos kuluneesta vuodesta ja nähdään taas 2016 ♥

Uusi tukka ja uudet kujeet.

Voi mahoton miten onkaan kulunut kauan aikaa kun täällä olen viimeksi käynyt. En edes muista mitä postauksiakin olen viimeksi ihmisiltä lukenut, anteeksi vain.

Käsitöitä on tehty kyllä tämä koko aika mitä olen poissa ollut, kehnosti vain on tullut niitä kuvattua. Varmasti tällä kurjalla harmaalla ja sateisella syksyllä on ollut siihen osuutta, ettei ole oikein kiinnostanut kuvailla. Ja jotenkin tuntuu, että ainoat päivät jolloin on aurinko paistunut olen ollut töissä. :D Karma.

Mutta tällä kertaa esittelen teille uuden tukkani, jos vaikka tässä tulisi lunta ja pääsisin kuluvan vuoden töitä kuvaamaan. Kaikkea jännää on tullut kyllä tehtyä! Lankalaihiksenkin grammat ovat päin prinkkalaa, mutta hyvällä määrällä ollaan miinuksella. Jos kokeilis alkavana vuonna uudelleen ja paremmalla mielenkiinnolla. Lopulla vuotta ei ole ainakaan tullut hankittua lankaa, edes kyllä kieltämättä muista milloin olen viimeksi itselleni ostanut.

Tosiaan olin jo pitkään kuvitellut, että leikkaisin hiukset lyhkäisiksi. Pitkät hiukset olivat aina jotenkin tiellä, en osannut nukkua ne auki, niiden peseminen tuntui aina suoritukselta ja enpä tehnyt koskaan muuta kampausta kuin sotkuinen nurruta päälaella. Ihmiset ihmettelivätkin, kun näkivät joskus miten pitkä hiukset ovat- kun aina kuljin ne kiinni.
Ja tässä tässä minusta on kivempi olla, kun hiukset ovat lyhyet.

Joulukuun alulla kävinkin sitten parturilla kynittävänä, kun kävin kotikonnuillani Virolahdella jossa minun parturini asuu. Minun hiuksiin ei saa kuin yksi ihminen saksilla koskea. Äiti otteli tässä kuvaa aamusta ennen kampaajalla menoa miten pitkät hiukset olivat ennen kynimistä, kuulemma olisi poninhännellä pitänyt ottaa nippu muistoksi. Joo ei.

Ja näin lyhyeksi sitten mentiin. Seuraavalla kerralla taidan vielä vetästä tuosta sivuilta lyhyemmäksi, niin ei synny tuollaisia sivutöyhtöjä.

Ihmisten reaktiot olivat kyllä kaikki niin erilaisia. Osa ihasteli, toiset kehui rohkeaksi ja toiset suurinpiirtein surivat puolestani, kun olin pitkät hiukseni leikannut lyhyeksi.
"En mie ainakaan ois uskaltanut", voivoi ei se minua haittaa jos sinä et uskalla leikata - on nää ennenkin pituutta kasvanut takas kun leikannut lyhyeksi, eiköhän tälläkin kertaa kun tahdon taas kasvattaa. :)


Mutta miten on ihmisten lankalaihikset menneet? Toiko joulupukki mitään uutta käsitöiden rintamalle? Entäs kuka osallistui jämälankavillasukkakalenteriin?
Kenellä on ollut edes ikävä! :D